Pikakirjoitus ja nukkumaan.
No ensinnäkin viime lauantaina water rafting, koskenlaskukos se nyt sitten suomeks on, hiukan oli villiä!! Mentiin tonne hullun korkealle vuorelle ja sieltä tultiin melkein 16km.
Itsellänihän ei ollut mitään hajua minkälaista tää homma on, paitsi että no eteenpäin melotaan.
Meijän veneethän oli sellasia kumiveneitä ja kysyin sitten puoliks ittekseni että missäs tossa istutaan, yks host-isä sano että noilla reunoilla, olin vähän et haaha, luulin et se oli jonkinsortin vitsi, mutta ei!
Noh, meitähän sitten meni 6 henkilöä paattiin ja oltiin kaikki ekaa kertaa kokeilemassa water raftingia. Eka siinä pienessä virrassa harjoteltiin kaikkia käskykä mistä meloa ja mitä tehdä jos tippuu laidan yli tai jos joku muu tippuu tms. Sit menoks!
Aluks harjoteltiin ihan basic melontaa käskyjen mukaan, jonka nyt koin aika helpoks kun aika paljon on tullu melottua, toki se aika kova virtaus toi oman lisänsä, mut yks tyttö, se... ei ollu kovin kokenut meloja.
Mut hyvin me eteenpäin päästiin, siitä ei ollu huolta!
Tuli ekat turskyt, raftit, ja me kiljuttiin et vitsi tää on siistii, yhen sellasen jälkee joku sanoi et olipa hullu raft, nii se opas nauro et voi tytöt, eihän toi ollu vielä ees sellanen.
Sit ku päästii varsinaisiin aaltoihin, tai mikskä niitä nyt kutsuis, sit oli hurjaa! Ensinnäkään kun ei oltu mitenkään kiinni siinä lautassa, yks sellanen "tasku" mihin laitettiin jalkaterä, tai tuo kenkäosam ja siinä sitten pysyteltiin ja melottiin (;
Oli kyllä jopa mun mitta-asteikolla jännää!! Hullun kivaa, ja kylmää vettä, yllättäen. Väistettäviä kiviä oli paljon. Pari kertaa tipuin siihen veneen keskelle, onneks en sille toiselle puolelle eli veteen, niitä kiviä oli kyl sen verran. Ja meillä ei ollut kypäriä, ei niitä kuulemma tarvitse. Kas kun oppaat kyllä piti kypäriä kaikki...
Pelastusliivit sentään saatiin, mutta niissä ei ollut niitä jalkaremmejä ollenkaan, mitä suomes varmaa kaikissa pelastusliiveissä on? Hurjaa.
Reitin lopussa me sitten Rinan kanssa päätettiin hypätä veteen ja uida loppumatka. ehkä 50m, sillon alkoi oikeesti tuntumaan kylmältä se vesi! Sormet ja varpaat aivan kohmeessa. hihi.
Oli kyllä reissu, ihan mahtavaa.
Tällä viikolla mulla on ollut advance work- trainingia, meitä opetetaan kertomaan Up with Peoplesta ja huomenna tai joskus opetellaan espanjaa, koska kun soitellaan isäntäperheille, osa niisä tehdään ESPANJAKSI. Tää perus turistiespanja sujuu joo, mut kiva sitten kun puhuu puhelimessa jonku meksikaanon kanssa!
No mun kaupuni, Cabo, on kyllä sellanen turistikaupunki että siellä puhutaan vissiin ihan... kohtalaisesti englantia.
Sitten opetellaan käsittelemään mediaa jos sellaisen kynsiin joutuu.
Viikon päästä lauantaina ensimmäinen show...! Tai se on ns. kenraaliharjoitus, käytännössä kyllä eka show. pitäs vielä koota shown palaset yhteen ja harjotella :p no ens viikko vielä aikaa.
-
Eilen oli meijän ensimmäinen Community Service - päivä. Me oltiin tuolla ylhäällä vuorilla, istutettiin puita, kylvettiin ruohonsiemeniä ja saatiin raivata oksia ja risuja sellasiin canyoneihin.
Se oli hauskaa, mutta nyt tulee järkyttävä osuus:
Me tehtiin tota siis siksi, että. Vuonna 2002, täällä Coloradossa, tuolla alueella, syttyi tulipalo. Tulipalon aiheutti Terry Lynn Barton, Yhdysvaltojen forest servicen työntekijä, sellanen puunhalailija.
Vahinkohan se oli, mutta juttu meni näin:
Hän oli siellä polttamassa RAKKAUSKIRJEITÄ, jotka sen mies oli sille lähettänyt, tää nainen ja sen mies oli jotenkin etänätynyt toisistaan ja tää nainen oli vihainen. Luuli, että ne kirjeet oli palanut loppuun ja lähtenyt paikalta.
No siitä se tuli lähti leviämään ja siitä levisi Coloradon historian tuhoisin tulipalo.
Se ehti polttaa 600 rakennusta ja melkein 138 eekkeriä. Ja yksi eekkeri on 4047 neliömetriä. Vai aaria? No kuitenkin, ajettiin bussilla ikuisuus sinne minne oltiin menossa ja viimenen puol tuntia ainakin näkyi pelkkää sitä palanutta metsää, todella karun näköistä.
Luulin yli puolet päivästä että tää rakkauskirjejuttu on joku urbaani legenda, kuka sellasta nyt uskois. Mut ei, kun totta. Toivottavasti muistin oikein miten se tarina meni, mut ihan hullua!
http://www.cyberwest.com/cw22/hayman_fire_restore.shtml
http://archives.cnn.com/2002/LAW/06/19/colorado.fire.suspect/
Siinäpä vielä uutisia aiheesta!
Mutta että loistavasti pyyhkii, sunnuntaina vaihdan isäntäperhettä ja oon niiiiin innoissani siitä, sen uuden perheen isä oli meillä yks päivä vieraana puhumassa globaalista johtajuudesta muiden isojen johtajien kanssa ja se on huippuhauska. Maggie muuttaa mun kanssa sinne ja Wichitra menee toiseen perheeseen, jossa asuu jo kaks meijän Castista.
Ja eerika ja pinja on nyt ostanut niiden matkan Meksikoon, Culiacanaan!!!!!! Uuuujjjjea!!!
Tulipa pikakirjoitus (;
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
perjantai 25. heinäkuuta 2008
huomenta Suomi, hyvin pyyhkii!
Hieman uusia kuvia linkissä, käykää stiigaamassa.
Kuulkaas kärsimättömät,
täällä mä olen taas, kun sitä ollaan niin kovasti kyselty että Riikka halojaa mitä kuuluu miksei se blogi päivity?
No, here i am.
Ensinnäkin. Me saadaan siis hakea sellaisia harjoittelupaikkoja tämän meijän kiertueen aikana, eli yks harjottelu on 6 viikkoa. Sen voi tehdä siis koulutustiimin kanssa, joka on vastuussa meijän vapaaehtoistyöprojekteista, tai sitten voi tehdä erilaisia showhun liittyviä, tai markkinointiin tai talouteen tai vaikka mitä.
No 6 viikkoa on aika pitkä aika kun noista mikää ei ollu ihan hittijuttu, se koulutus tai uwp-"markkinointi"-homma ois aika jees..
No sitten on myös advance-work, eli matkustetaan kaupunkiin kaks viikkoa ennen muuta Castia etsimään isäntäperheitä ja ettiin sponsoreita, jotka lahjottais meille lounaita tms. No kui siistii!
No, yllättäen joku puol Castia haki niitä paikkoja ja mexicoon vielä kuulemma otetaan lähinnä noita espanjaa puhuvia. No täytin sit se hakemuksen vähän puoliks huolimattomasti tosta advance-workista tiistaina ja tänään yks staff-tyyppi sit otti ja vei mut ulos vähän kävelylle ja kertoi että MUT ON VALITTU ADVANVCE-WORKIIN!
Ja muuttuu vielä paremmaksi, pääsen Cabo San Lucasiin, Meksikoon!!
Lähden siis elokuun 11. päivä ja matkustan _yksin_ jenkeistä meksikoon, eka lentomatka yksin ikinä. Eli en siis mene täällä Breckenridgeen enkä Meksikossa Ekaan kaupunkiin, La Paziin, jossa mun oli tarkoitus viettää mun synttärit.
Hihii eli nyt mun synttärit onkin Cabossa!
Siellä on nyt jo siis kaksi näitä Field Managereita, kenttätyötä tekeviä, Luis ja Paul, käsittääkseni. Ne saa sitten opettaa mulle lisää espanjaa siellä. Ei se kuulemma ole ongelma etten osaa vielä hyvin sitä. Eihän ne muuten olis mua valinnut.
Niin ja muuttuu vielä paremmaksi, Cabo on rantakaupunki! Jossa saan viettää 3 viikkoa! Kaks viikkoa etukäteen ja viikon sitten Castin kanssa samaan aikaan. Ja saan olla 6 viikkoa meksikossa kun muut on vaan 5!
Sain tän kyllä parhaaseen mahdolliseen saumaan, missaan mexicosta vaan yhden kaupungin, kun jos menis vaikka meijän neljänteen kaupunkiin mexicossa tekemään tän, missais kaks. Jeijee, cool. Ja saan olla siis kolme viikkoa samassa perheessä, ja loppu mexico-tourin pärjään sitten loistavasti espanjallani! Tämä on tavoite.
Ja muihin uutisiin.
Tää viikko on olult tanssia ja laulua ja tanssia sekä blockingia, jossa siis harjoitellaan showta jo itse lavalla, sisään- ja ulosmenoja ja sen sellaista.
Huomenna mennään koskenlaskuun!!! Villiävilliä, johonkin tonne missä virtaa vesi vähän lujempaa kun Suomen Vantaan joessa. Se on varmasti niin siistiä! Varmaa kiljun ja putoan veneestä. Se vesi kuulemma on aivan piru kylmää. Mitä ehkä voi olettaakin kun se tuolta vuorilta virtaa.
Tänään oli eräänlainen aarteenetsintä-juttu Denverin keskustassa, jossa siis piti käydä erilaisissa paikoissa ja kuvata koko ryhmää tietyissä paikoissa. Sitten piti mm. pyytää poliisilta käyntikortti. No löydettiin poliisisetä just ennen paluuta meijän uwp-talolle. No poliisisedällä ei ollut käyntikortteja, mutta se sanoi että tässä muutaman korttelin säteellä pitäis olla kaks moottoripyöräpoliisia, että jos teillä on hetki aikaa odottaa niin he voi hänen poliisikaverinsa kanssa ajella ja etsiä ne ja pyytää niiltä kortti.
Niin meni alle 10 min ja poliisit tuli takas käyntikorttien kanssa. Että niin kiireisiä ne on (; Mutta aika mahtavaa!
Aurinkoa oon saanut aivan tosi liian vähän, kun kaikki päivän siis treenataan sisällä. Mutta luotan siihen meksikoon, kun siellä meillä on niitä community impact-projekteja, jotka saattaa olla ulkona.
Ei varmaan muuta maailmaa mullistavaa kerrottavaa tällä hetkellä. Rokkenrol.
Kuulkaas kärsimättömät,
täällä mä olen taas, kun sitä ollaan niin kovasti kyselty että Riikka halojaa mitä kuuluu miksei se blogi päivity?
No, here i am.
Ensinnäkin. Me saadaan siis hakea sellaisia harjoittelupaikkoja tämän meijän kiertueen aikana, eli yks harjottelu on 6 viikkoa. Sen voi tehdä siis koulutustiimin kanssa, joka on vastuussa meijän vapaaehtoistyöprojekteista, tai sitten voi tehdä erilaisia showhun liittyviä, tai markkinointiin tai talouteen tai vaikka mitä.
No 6 viikkoa on aika pitkä aika kun noista mikää ei ollu ihan hittijuttu, se koulutus tai uwp-"markkinointi"-homma ois aika jees..
No sitten on myös advance-work, eli matkustetaan kaupunkiin kaks viikkoa ennen muuta Castia etsimään isäntäperheitä ja ettiin sponsoreita, jotka lahjottais meille lounaita tms. No kui siistii!
No, yllättäen joku puol Castia haki niitä paikkoja ja mexicoon vielä kuulemma otetaan lähinnä noita espanjaa puhuvia. No täytin sit se hakemuksen vähän puoliks huolimattomasti tosta advance-workista tiistaina ja tänään yks staff-tyyppi sit otti ja vei mut ulos vähän kävelylle ja kertoi että MUT ON VALITTU ADVANVCE-WORKIIN!
Ja muuttuu vielä paremmaksi, pääsen Cabo San Lucasiin, Meksikoon!!
Lähden siis elokuun 11. päivä ja matkustan _yksin_ jenkeistä meksikoon, eka lentomatka yksin ikinä. Eli en siis mene täällä Breckenridgeen enkä Meksikossa Ekaan kaupunkiin, La Paziin, jossa mun oli tarkoitus viettää mun synttärit.
Hihii eli nyt mun synttärit onkin Cabossa!
Siellä on nyt jo siis kaksi näitä Field Managereita, kenttätyötä tekeviä, Luis ja Paul, käsittääkseni. Ne saa sitten opettaa mulle lisää espanjaa siellä. Ei se kuulemma ole ongelma etten osaa vielä hyvin sitä. Eihän ne muuten olis mua valinnut.
Niin ja muuttuu vielä paremmaksi, Cabo on rantakaupunki! Jossa saan viettää 3 viikkoa! Kaks viikkoa etukäteen ja viikon sitten Castin kanssa samaan aikaan. Ja saan olla 6 viikkoa meksikossa kun muut on vaan 5!
Sain tän kyllä parhaaseen mahdolliseen saumaan, missaan mexicosta vaan yhden kaupungin, kun jos menis vaikka meijän neljänteen kaupunkiin mexicossa tekemään tän, missais kaks. Jeijee, cool. Ja saan olla siis kolme viikkoa samassa perheessä, ja loppu mexico-tourin pärjään sitten loistavasti espanjallani! Tämä on tavoite.
Ja muihin uutisiin.
Tää viikko on olult tanssia ja laulua ja tanssia sekä blockingia, jossa siis harjoitellaan showta jo itse lavalla, sisään- ja ulosmenoja ja sen sellaista.
Huomenna mennään koskenlaskuun!!! Villiävilliä, johonkin tonne missä virtaa vesi vähän lujempaa kun Suomen Vantaan joessa. Se on varmasti niin siistiä! Varmaa kiljun ja putoan veneestä. Se vesi kuulemma on aivan piru kylmää. Mitä ehkä voi olettaakin kun se tuolta vuorilta virtaa.
Tänään oli eräänlainen aarteenetsintä-juttu Denverin keskustassa, jossa siis piti käydä erilaisissa paikoissa ja kuvata koko ryhmää tietyissä paikoissa. Sitten piti mm. pyytää poliisilta käyntikortti. No löydettiin poliisisetä just ennen paluuta meijän uwp-talolle. No poliisisedällä ei ollut käyntikortteja, mutta se sanoi että tässä muutaman korttelin säteellä pitäis olla kaks moottoripyöräpoliisia, että jos teillä on hetki aikaa odottaa niin he voi hänen poliisikaverinsa kanssa ajella ja etsiä ne ja pyytää niiltä kortti.
Niin meni alle 10 min ja poliisit tuli takas käyntikorttien kanssa. Että niin kiireisiä ne on (; Mutta aika mahtavaa!
Aurinkoa oon saanut aivan tosi liian vähän, kun kaikki päivän siis treenataan sisällä. Mutta luotan siihen meksikoon, kun siellä meillä on niitä community impact-projekteja, jotka saattaa olla ulkona.
Ei varmaan muuta maailmaa mullistavaa kerrottavaa tällä hetkellä. Rokkenrol.
perjantai 18. heinäkuuta 2008
colorado rockies!
Uusia kuvia jälleen: http://picasaweb.google.com/riikka.mykra/DenverCO .
Tämä tyttö pääs eilen elämänsä ensimmäiseen Baseball-peliin!! Meijän Castista Kirk pelaa baseballia ja asuu tääl denverissä niin se vei meijät kattomaan sitä. Sit olin ihan hittifani!
Se oli kyllä perus stereotypia amerikka-meinkinkiä, jengi tulee sinne peliin, ostaa sylillisen ruokaa ja kattelee kun muut juoksee.
Siis hot dogeja, ranskalaisia, limua, hattaraa, popcornia, sorbetteja ja vaikka mitä. No me tietty otettiin juttu vakavasti Rinan kaa ja oli pakko ostaa jotain.
Showsta ollaan harjoiteltu nyt 5 laulua ja 5 tanssia. Niin ja mulle selvisi että olen sopraano! Tieto vähän yllätti. Kun kaikki siis käytiin laulamassa meijän musiikkiryhmälle, jotta ne tietää mihin asetella meitä.
Eilen oli tanssia 4h ja peri tuntia laulua, tänään 6 tuntia laulua ja 2 tuntia tanssia.
Niistä meijän päivät oikeastaan koostuu. Ja sitten on koulutuksellisia juttuja, jotka liittyy eri kulttuureihin suureksi osaksi.
Oon pestannut mulle oman mexicolaisen espanjan kielen opettajan ja kun päästään mexicoon osaan varmasti pitää kesksutelua sujuvasti pystyssä mun espanjalla.
Minä, Wichitra ja Maggie saadaan vikaks viikoks täällä Denverissä uus isäntäperhe, nää heittää meijän pellolle. Noei, ne ite lähtee jonnekin matkalle. Saa nähdä päästäänkö samaan perheeseen kaikki ja joudutaanko johonki ihan hornan kuuseen (;
Toissapäivänä meillä oli Culture Jam, jossa sai esittää mitä vaan omaan kulttuuriin liittyvää ja isäntäperheet sai myös tulla katsomaan. Me (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska) esitettiin Lucia-esitys. Kerrottiin Luciasta ja Luaicanpäivästä ja laulettiin se laulu joka säkeistö eri kielellä, valkoisissa vaatteissamme ja kynttilät kädessä. wau.
Kun viimeks kerroin fiksuista amerikkalaisista, niin onneks itse olen varsinainen järjen jättiläinen: ajettiin bussilla yks päivä pizza hutin ohi ja ajattelin: "hei täälläkin on pizza hut!" no kappas vaan.
Huomenna vielä treenipäivä, sunnuntaina vapaata, ehkä mennään kattomaan taas Rockies - peli, baseball rokkenroll!
Tämä tyttö pääs eilen elämänsä ensimmäiseen Baseball-peliin!! Meijän Castista Kirk pelaa baseballia ja asuu tääl denverissä niin se vei meijät kattomaan sitä. Sit olin ihan hittifani!
Se oli kyllä perus stereotypia amerikka-meinkinkiä, jengi tulee sinne peliin, ostaa sylillisen ruokaa ja kattelee kun muut juoksee.
Siis hot dogeja, ranskalaisia, limua, hattaraa, popcornia, sorbetteja ja vaikka mitä. No me tietty otettiin juttu vakavasti Rinan kaa ja oli pakko ostaa jotain.
Showsta ollaan harjoiteltu nyt 5 laulua ja 5 tanssia. Niin ja mulle selvisi että olen sopraano! Tieto vähän yllätti. Kun kaikki siis käytiin laulamassa meijän musiikkiryhmälle, jotta ne tietää mihin asetella meitä.
Eilen oli tanssia 4h ja peri tuntia laulua, tänään 6 tuntia laulua ja 2 tuntia tanssia.
Niistä meijän päivät oikeastaan koostuu. Ja sitten on koulutuksellisia juttuja, jotka liittyy eri kulttuureihin suureksi osaksi.
Oon pestannut mulle oman mexicolaisen espanjan kielen opettajan ja kun päästään mexicoon osaan varmasti pitää kesksutelua sujuvasti pystyssä mun espanjalla.
Minä, Wichitra ja Maggie saadaan vikaks viikoks täällä Denverissä uus isäntäperhe, nää heittää meijän pellolle. Noei, ne ite lähtee jonnekin matkalle. Saa nähdä päästäänkö samaan perheeseen kaikki ja joudutaanko johonki ihan hornan kuuseen (;
Toissapäivänä meillä oli Culture Jam, jossa sai esittää mitä vaan omaan kulttuuriin liittyvää ja isäntäperheet sai myös tulla katsomaan. Me (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska) esitettiin Lucia-esitys. Kerrottiin Luciasta ja Luaicanpäivästä ja laulettiin se laulu joka säkeistö eri kielellä, valkoisissa vaatteissamme ja kynttilät kädessä. wau.
Kun viimeks kerroin fiksuista amerikkalaisista, niin onneks itse olen varsinainen järjen jättiläinen: ajettiin bussilla yks päivä pizza hutin ohi ja ajattelin: "hei täälläkin on pizza hut!" no kappas vaan.
Huomenna vielä treenipäivä, sunnuntaina vapaata, ehkä mennään kattomaan taas Rockies - peli, baseball rokkenroll!
maanantai 14. heinäkuuta 2008
keep up the good work
Jenkkien väläytyksiä:
Eräs tyttö USA:sta kertoi Rinalle usan osavaltioita kartasta. Juu, ihan hyvin oli tunnistanut ja nimennyt Arizonan ja Utahin ja Calofornian, ja sitten hän oli sanonut: "Ja tossa on etelä- ja pohjois-dakota, mut mä en tiedä kumpi on kumpi."
niin no...
No hmm, aika paljon kaikkea muutakin on tosin tapahtunut.
Jeff & Pat kuuluu siis Rotary-klubiin, joka oli yksi järjestäjä lauantaisessa Consert in the park-tapahtumassa. Me päästiin kanssa vapaaehtoisiks ja saatiin t-paidatkin, uu, cool. Siel oli tosi hauskaa, soittamassa oli paikallinen Funkirhino-bändi, jotka soitti funkia ja kaikkia covereita Elviksestä tiputanssiin ja krokotiilirokkiin.
Sunnuntai olikin vitsikäs päivä. Herään siihen ku maggie tulee herättämään mua, itsekin juuri heränneenä, ja sanoo et me ollaankin lähös vartin päästä KIRKKOON. öö, what??
Joo. Luultiin että vaan Jeff&Pat on menos sinne ja tulee takas, niinku ne oli illal meille sanonu. No ei muuta kun kirkkoon siis.
Tai kappeli se enemmänkin oli. Ja vitsikkäämmäks muuttuu, eka siel oli sellanen oppitunti ennen messua, jossa aikuiset ihmiset jutteli jostai et kuinka rukoillaan ja täytti sellasta ihme tehtäväkirjaa mis oli kysymyksiä :D Voiei.
Ja koska tää Erie on pieni kylä, kaikki papit ja muut tuli heti kyselee ketä me ollaa ja sit jossai rukouksessaankin ne muisti meitä. Maggie on katolilainen, Wichitra buddhisti ja mä muuten vaan laiska näissä kirkkoasioissa. Siellähän sitte istua tökötettiin.
No, onneks sunnuntaina iltapäivällä oli sitten p with Peoplen avaussessio, jossa mekin Rinan kanssa vihdoin tavattiin koko Cast!!! Muut oli tavannu jo perjantaina, mutta me tultiin niin myöhään niin ei nähty muita.
Staff-tyypit oli tehny meille supermahtavat shown niistä meidän biiseistä! Sit mentiin valtavaan valtavaan saliin, sellanen kunnon presidentinlinnan tanssiaishuone, missä oli sit syötävää, luojan kiitos muutakin kun muffinsseja ja kakkuja, vaikka niitäkin löytyi, ja en oo varmaan ikinä esitellyt itteäni niin monelle ihmiselle niin lyhyessä ajassa. Oli ihan hittityyppejä, ja tosi helppo jutella kaikkien kanssa!
Olipa muuten hauskaa, kun olin sanonut eräälle henkilölle vasta "moi, hauska tavata, mä oon riikka suomesta" ja mulle jo sanottiin et "mä rakastan tota sun aksenttia!!" Enpä ole edes hoksannut omaavani erikoista aksenttia, mut Maggie sano kans samaa, et kuule riikka kyllä sulla on. Mut ne pitää mun aksentista. haha.
Tänään päästiin sitten ihan oikeaan toimintaan. Ensin bussiseikkailu Eriestä 16th Broadwaylle, jossa meijän UWP-paikka on. Sitten tehtiin tutustumisleikkejä, luottamusharjoituksia ja mietittiin omia tavoitteita, harjoteltiin vähän tansseja ja sit oli fitnessiä, eli aikalailla aerobicia ja hulluja leikkejä siinä ohessa. Ihan loistopäivä!!
Oppi taas uusia nimiä ja naamoja, mut vielä paljon opettelematta.
Meitä on siis meidän Castissa 94 tyyppiä 22 eri maasta. Ja sitten vielä staff siihen päälle. Joten populaa riittää!
Kaikki, staffikin on niiin hyviä tyyppejä! Mahtavaa.
9h aikaero on jo ihan hallinnassa, ei ongelmaa.
Eräs tyttö USA:sta kertoi Rinalle usan osavaltioita kartasta. Juu, ihan hyvin oli tunnistanut ja nimennyt Arizonan ja Utahin ja Calofornian, ja sitten hän oli sanonut: "Ja tossa on etelä- ja pohjois-dakota, mut mä en tiedä kumpi on kumpi."
niin no...
No hmm, aika paljon kaikkea muutakin on tosin tapahtunut.
Jeff & Pat kuuluu siis Rotary-klubiin, joka oli yksi järjestäjä lauantaisessa Consert in the park-tapahtumassa. Me päästiin kanssa vapaaehtoisiks ja saatiin t-paidatkin, uu, cool. Siel oli tosi hauskaa, soittamassa oli paikallinen Funkirhino-bändi, jotka soitti funkia ja kaikkia covereita Elviksestä tiputanssiin ja krokotiilirokkiin.
Sunnuntai olikin vitsikäs päivä. Herään siihen ku maggie tulee herättämään mua, itsekin juuri heränneenä, ja sanoo et me ollaankin lähös vartin päästä KIRKKOON. öö, what??
Joo. Luultiin että vaan Jeff&Pat on menos sinne ja tulee takas, niinku ne oli illal meille sanonu. No ei muuta kun kirkkoon siis.
Tai kappeli se enemmänkin oli. Ja vitsikkäämmäks muuttuu, eka siel oli sellanen oppitunti ennen messua, jossa aikuiset ihmiset jutteli jostai et kuinka rukoillaan ja täytti sellasta ihme tehtäväkirjaa mis oli kysymyksiä :D Voiei.
Ja koska tää Erie on pieni kylä, kaikki papit ja muut tuli heti kyselee ketä me ollaa ja sit jossai rukouksessaankin ne muisti meitä. Maggie on katolilainen, Wichitra buddhisti ja mä muuten vaan laiska näissä kirkkoasioissa. Siellähän sitte istua tökötettiin.
No, onneks sunnuntaina iltapäivällä oli sitten p with Peoplen avaussessio, jossa mekin Rinan kanssa vihdoin tavattiin koko Cast!!! Muut oli tavannu jo perjantaina, mutta me tultiin niin myöhään niin ei nähty muita.
Staff-tyypit oli tehny meille supermahtavat shown niistä meidän biiseistä! Sit mentiin valtavaan valtavaan saliin, sellanen kunnon presidentinlinnan tanssiaishuone, missä oli sit syötävää, luojan kiitos muutakin kun muffinsseja ja kakkuja, vaikka niitäkin löytyi, ja en oo varmaan ikinä esitellyt itteäni niin monelle ihmiselle niin lyhyessä ajassa. Oli ihan hittityyppejä, ja tosi helppo jutella kaikkien kanssa!
Olipa muuten hauskaa, kun olin sanonut eräälle henkilölle vasta "moi, hauska tavata, mä oon riikka suomesta" ja mulle jo sanottiin et "mä rakastan tota sun aksenttia!!" Enpä ole edes hoksannut omaavani erikoista aksenttia, mut Maggie sano kans samaa, et kuule riikka kyllä sulla on. Mut ne pitää mun aksentista. haha.
Tänään päästiin sitten ihan oikeaan toimintaan. Ensin bussiseikkailu Eriestä 16th Broadwaylle, jossa meijän UWP-paikka on. Sitten tehtiin tutustumisleikkejä, luottamusharjoituksia ja mietittiin omia tavoitteita, harjoteltiin vähän tansseja ja sit oli fitnessiä, eli aikalailla aerobicia ja hulluja leikkejä siinä ohessa. Ihan loistopäivä!!
Oppi taas uusia nimiä ja naamoja, mut vielä paljon opettelematta.
Meitä on siis meidän Castissa 94 tyyppiä 22 eri maasta. Ja sitten vielä staff siihen päälle. Joten populaa riittää!
Kaikki, staffikin on niiin hyviä tyyppejä! Mahtavaa.
9h aikaero on jo ihan hallinnassa, ei ongelmaa.
lauantai 12. heinäkuuta 2008
Denver, CO!
Noniin, täällä ollaan!
Matka tänne meni kaikin puolin hyvin, New York oli kiva. Ja iso. Ja onneksi se haastatteluhomma oli ihan helppo juttu, sanoin vaan että tuun UWP:hen niin se oli että okei. Ei tarvinnu mitää lippuja näyttää onneks.
Denverin lento oli niin moderni että jokaisella matkustajalla oli oma screeni josta sai kattoa telkkaria, leffoja, kuunnella musiikkia, kaikkea huippua.
Perillä löydettiin UWP-tyypit helposti, niitä olikin monta! Ja muita euroopasta tulleita uwp-osallistujia (:
Denverissä tosiaan mentiin sellaisella Air Trainilla kolme asemaa jotta päästiin paikkaan josta me haettiin tavarat :D Sitten vaan autoon ja menoks.
Asun siis nyt 4 viikkoa thaimaalaisen Wichitran ja Connecticutista olevan Maggien kanssa.
Viime yö oltiin yhden Staff-henkilön, Jessican, vanhempien kotona. Se talo oli huippuhieno. Ja me mentiin sinne Up with People – autolla!
Nyt ollaan täällä meijän oikeessa hostperheessä, Patin ja Jeffin luona. Ne on ihan huipputyyppejä, ne on ollut isäntäperheenä aika monesti sellaisen jonkun vapaaehtoistyöjärjestön kautta jossa ne on mukana, et kokemusta löytyy. Tuli heti sellanen olo et on helppo olla kun kotonaa. (tässä lukiessaan äiti ajattelee et kunpa se riikka nyt edes vähän viitsisi olla vieraskorea, eikä olis ihan kun kotonaan.......)
Ja talosta. Maisemat on ihan mahtavat, Rocky mountains näkyy tosta pihalta ja ne on aika lähellä. Meidän seuraava kaupunki, Breckenridge, tosiaan on sitten siellä vuorilla!
Mutta talosta. Kolmekerroksinen talo, Jeff ja Pat asuu tuolla ylhäällä ja me kolme alakerras, meil on täällä oikeesti oma pelikone, ja sellanen toinen peli, se pöytäkiekkopeli mis pitää saada se toisen maaliin. Ja oma avokeittiö. Ja ihana kylppäri! Niin Ja talossa on langaton netti, kaikki on niinku ihan huippujees.
Nii ja sitten ovi ilos, meillä on poreamme ja pingispöytä ja kiva piha.
Nyt on pari tuntia vielä aikaa hengailla ja asettua taloksi ja tutustua toisiimme ja kävellä ulkona, sitten me lähdetään Patin ja Jeffin kanssa sellaseen puistokonserttiin, joka on myös sen järjestön järjestämä. Uuuu, en siis tiiä minkälainen se juttu on, mut pakko olla ihan supercool
On muuten hyvin kuuma ja aurinko paistaa!
Että sellasta. Mie vielä mietin mihin noita kuvia sitten laittelen kun niitä saan otettua ja laitettua koneelle.
Rock on!
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Ready....set...
Noniiin, tavarat kasassa ja jännitysaste on aika korkealla!
Eniten tällä hetkellä varmaankin jännittää New Yorkissa vaihto sekä sinne mantereelle astuminen.Ne kaikki sormenjäljen ja valokuvat ja hullut haastattelut että MITÄ TEET MEIDÄN MANTEREELLAMME?!?
Lista, joille postikortit lähetän, on aikamoisen pitkä! Nyt alkaa olla ne hetket kun kannattaisi esittää toivomus haluaako kortin Yhdysvalloista, Meksikosta vai Filippiineiltä.
Ja jos voitat lotossa tai muuta mukavaa, niin tervetuloa katsomaan minua ja meidän upeaa Showta! Olin niin taitava että laitoin meidän kiertueaikataulun tuohon sivupalkkiin.
Noniin takaisin hommiin! Ciao!
Eniten tällä hetkellä varmaankin jännittää New Yorkissa vaihto sekä sinne mantereelle astuminen.Ne kaikki sormenjäljen ja valokuvat ja hullut haastattelut että MITÄ TEET MEIDÄN MANTEREELLAMME?!?
Lista, joille postikortit lähetän, on aikamoisen pitkä! Nyt alkaa olla ne hetket kun kannattaisi esittää toivomus haluaako kortin Yhdysvalloista, Meksikosta vai Filippiineiltä.
Ja jos voitat lotossa tai muuta mukavaa, niin tervetuloa katsomaan minua ja meidän upeaa Showta! Olin niin taitava että laitoin meidän kiertueaikataulun tuohon sivupalkkiin.
Noniin takaisin hommiin! Ciao!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)