"älä anna mulle tota katsetta"

Otsikko kertoo miten hyvää Suomea riikka täällä puhuu. Sitä alkaa kääntää suoraa enkusta suomeks joka ei iiihan vastaa suomen kielioppia.

mutta Kukkuu, täällä ollaan, hello from Pilipinas!
Nettiaika Starbucksissa lähenee loppuaan ja koneen akkukin myös, joten saatte lähinnä ihastella (söpöjä!) kuvia, jotka on meijän CI:stä.
Täällä Manilassa oltii siis 8 päivää samassa CI:ssä, mun ryhmä oli Gawad Kalinga - järjestön slummikylässä nimeltä Tawi-Tawi, ja mul oli niiiiin hauskaa koko viikko. Jos nyt ei päivittele sitä millasis elinoloissa ne ihmiset asuu, mut ne ihmiset oli niiiin ihania. Kaikki ties meijän nimet jo tokana päivänä ja siel oli niin paljon lapsia ja kaikenlaisia ihmisiä.

Me autettii niitä rakentelussa, rakennettiin taloo siel ym, ja sit oli paljon aikaa vaa hengaa niiden ihmisten kaa ja mennä niiden koteihin, ja leikkii niiden kaa. Niil oli siel sellanen pieni koulukin jonka opettaja oli myös vapaaehtoinen, tai päiväkoti se suomeks ois. Mut se makso niille lapsille 10 pesoa päivä, joka on euroissa... 0.15 e päivä, nii ei siel ollu ku joku 15 4-6 vuotiasta, muil ei ollu varaa laittaa lapsiaan sinne. Nii ja kaikil perheil siel oli 8-10 lasta. 15 senttiä, senhän saa kun Suomessa palauttaa yhden tölkin?

Tänää oli harjotuspäivä, meijän showt on ihan mielettömäs teatterissa, kunnon luksuspaikka, ihmiset on varmaa ihan ykkösissä, vähän ku me pukeudutaan johonki... oopperaan. Tai mistä
s minä sen tiiän ku en oo ikinä ollu, mut ainaki miten ihmiset kuvissa pukeutuu oopperaan.

Kaikki taal rakastaa musiikkia ja jengi vaa lauleskelee ihan aaneen kaduilla, ei mitaa suomalaisten hiljaista hyminaa! Niin myos tawi-tawissa, kaikki muksut ties kaikki rap-laulut joita siel kuunneltii ja ne tanssi iha superhyvin! Ja meil oli hauskaa.

Joku nero vois ehk huomata et mul oli muutama paras kaveri Tawi-tawissa, ne kenesta on eniten kuvia. :p ois niiin paljon kuvii mita nayttaa kaikesta, mut eikohan tassa ole nyt jo jonkinverran (:


a














Talla me mentiin joka aamu, ekan kerran kun ne tyrkkas mut sisaan tohon nii voitte vaa arvata kui perus riikka, nauroin varmaa koko matkan et ei voi olla todellista mika taksi! :D ei siella tosin joka paiva tosiaankaan satanu mut toi nyt vaa oli niin huvittava naky :p

joo mut kaikki menee ihn loistokkaasti. Taal on jaatavan paljon kauppakeskuksia, kuten Mall of Asia, nimestakin paatellen aasian suurin kauppakeskus. Se on ISO.
Mul on talviflunssa, ehk vahan vitsikasta et se on taal palmupuiden alla, tuli varmaa noiden flip flopien kaytosta... mut hei, nyt on kuitenkin joulukuu, talviflunssa mika talviflunssa.

en mie nyt tiiä mitä tähän laittaa

Noniiin, täällä taas!
Viime kirjotuksesta on aikaa, mut hei, hyvää kannattaa odottaa.

Miljoonasti juttuja on tapahtunu enkä tajuu miten elämä vaan voi olla näin kivaa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen! Tässä on siis vietetty viikko Salt Lake Cityssä, joka oli kyllä tähän mennessä paras viikko tähän mennessä!! Jos nyt Culiacan-viikkoa eerikan ja pinjan kaa ei lasketa.

Mun kämppikset siel oli James ja Nathan jenkeistä ja Sandrine Belgiasta, oli vaan niin hauskaa koko viikko, vaik olinkin kaks päivää kipeenä. Meijän hostvanhemmat oli niin hauskoja ja ihania, nii ne vei mut sit heti lääkärii ja sin antibiootit ja jee.
Salt Lake Cityhän on siis "kuuluisa" mormoni-kaupunki ja me kaikki jo kelattii et millastakohan siellä oikee on. Mut sit oli ihan parasta, meijänkin vanhemmat siis oli mormoneita mutta muuttu kyllä käsitys niistä ihan täysin, ku Suomes se kuva minkä niistä saa on se että ne kolkuttelee ihmisten kotioville eikä lähe kulumallakaan pois.

Aika moni täs castis pitää roommate-kirjaa johon kaikki kenen kaa asuu, kirjottaa. Useimmat kirjottaa yhen sivun et jee oli sellasta ja tällästä, ku ei oo aikaa runoilla mitää valtavaa, mut en vaa noinu tiivistää Sandrinen kirjaan niit juttuja, nii kirjotin yli 4 sivua.

Noh cool juttu oli se et meijän show oli samalla lavalla jossa HIGH SCHOOL MUSICALia on kuvattu, sit meil oli silloin showpäivänä cast appreciation -päivä, eli meijän staff vaan hemmotteli meitä ja meijän ei tarvinnu rakentaaa sit lavaa, siis tehdä Set Uppia ollenkaa, ku ne oli jo tehny sen ja sit niil oli meille show aamulla.
Sit myös katottii toi leffa sielt katsomosta ja vähä oli vitsikästä.
Host Family päivänä mentiin sit East High Schoolille, joka on se koulu jossa se leffa muuten on kuvattu, Sanrine on ihan high school musical fani. Olihan se nyt aika cool ottaa kuvii siel, siel oli maahan maalattu tassuki joka on siin leffaski niiden korisjengin logo.

Seuraavaks lähettiin Cheyenniin, joka oli kyllä tuulisin paikka jossa olen ikinä ollut. Kun yritti avata auton ovea, ennen ku sai jalan ulos autosta nii se ovi jo paiskautui kiinni. Cheyennes olin Cecilien kaa, joka on tanskasta.
Wyoming on Yhdysvaltojen RODEO-OSAVALTIO!!!
Ja kyllä, Cheyennes on college jossa opiskelijat voi valita rodeon urheilukseen, niinku jotkut valitsee koripallon ja jotkut cheerleadingin. Päästii sit harjottelee niiden rodeopoikien kaa rodeoo ja lassousta ja ne kerto kaikista niistä lajeista mitä on, osa niist oli ihan härkärodeotyyppejä, ihan hulluu! Ja ne oli siis 18-22-vuotiaita. Sit jos menestyy rodeokisoissa nii saa kindof opintoviikkoja koulusta tehdyks. Howcool?! olin ihan fiiliksissä, rodeoriikka.


Ja sit naureskeltiin ku ne rodeopojat seiso aina just niin cowboy-tyylisesti, ne ei yrittäny olla cowboyta, ne oli. Nii oli pakko saada kuva, hauskinta on etten ees pyytäny niitä poseeraamaan vaan ne kaikki asettui seisomaan näin.

Tän viikon education-teema on sukupuoliroolit niin tulopäivänä kaikki sai munan. Raa'an kananmunan, ja sitä piti kantaa koko viikko joka paikkaan mukaan, oltiin vastuuntuntoisia vanhempia siis. Mä hukkasin mun vili vilperin mut vaan vastunutuntoisena äitinä löysin sen, ennen kun ees tajusin sen olevan kadoksissa!
Sit ku mulle vähän naurettii nii kerroin et tää taitaa olla mulla veressä, ekan lapsen kaa on hankalaa ku ei siihen oo tottunu et se on mukana. Vai mitä, äiti? (;

Nojoo yhtenä päivänä me sit tietty oltiin vitsikkäitä ja viikon aiheen mukaisesti pukeutuduttiin, tytöt pojiks ja pojat tytöiks. Tää on aina niin paljon hauskempaa pojille! Mut meillä oli hauskaa kun naurettiin niille :D Se ei ollu mikää et no mä lainaan sun punasta toppia, niillä oli ihan mekot päällä ja meikkiä naamassa! meijän castissa asenne on kohdallaan, kun jotain tehdään niin se tehdään kunnolla. Tää on ehkä mun lempikuva:


Seung Beom, Vitor ja Humberto.
Cheyennestä matka jatkui jo sunnuntaina, ajettiin nimittäin katsomaan niitä presidentti kiviukkoja, mount Rushmore, here we come! Olihan ne cool nähdä, otettiin magee Cast kuvakin sieltä. Seuraava yö oltiin kans siellä Black Hillseillä, meillä oli pinimuotoinen leiri!! Nukuttiin sellasis pienis mökeis ja oli iso telo mis kylläkin hengattiin koko yö, oli notski jossa paistettiin vaahtokarkkejakin. Ainii ku suomes me yleensä tehää vaan vaahtokarkkeja mut ku tääl kaikki on suurempaa niin ne tekee sandwichin. Ne paahtaa vaahtokarkit, sit sulattaa suklaata ja ne laitetaan kahen keksin väliin. Hiukan liian makeeta minun makuun, mut ihan hauskaa :p onneks voi syödä pelkkii vaahtiksiikin.
Tuolla ylhäällä ne kiviukot näkyy!

Leireilemästä lähettiin koht South Dakotaa, kaupunkia nimeltä Aberdeen. Suht pieni kaupunki, mut siellä pääsin ekaa iiisoon perheeseen eli siis monta kämppistä. Meitä oli 7 tyttöä ja 6 poikaa, ja mikäs muukaan se paikka olis ollu kun sellanen Convent. Katoin sanakirjasta ja ne kääntää Conventin nunnaluostariks, mut ei se ny tkyllä nunnaluostari ollut!
Se oli siis sellanen college-alue, josta yks siipi oli näille sisarille, ne oli siis sisaria, ei nunnia, mut kuitenki. Se viikko oli tosi hauska kun meitä oli niin paljon, ja se oli myös HALLOWEEN-viikko!!

Ja toki meil oli halloween-bileet, täällä kun ollaan. Meitä kun oli 7 tyttöä, nii saatini hitti-idea et no mehän voitais olla 7 kuolemansyntiä. Ja tää 'nunnaluostarissa' asuminen oli silkkaa sattumaa :D ei sit haluttu kertoo niille mitä me ollaa ku ei noista tiiä miten ne ois suhtautunu, joten kelattiin vähän vaihtaa vaatteit ennen ku ne hakee meit siel baarist, no ne tulikin etuajassa ja siellähän ne sitten jo oli ennen ku ehittiin asiaa miettiä :D

Ja seuraavaan viikkoon, viime viikko oltini Sioux Fallsissa, myöskin South Dakotassa. Rinan äiti ja täti tuli siis sinne, nii bailasin niiden kaa muutaman päivän hotellissa. Meil oli uima-allas ja sauna, saunassa oli jenkkityyliin kyltti että veden heittäminen kiukaalle kielletty. Hah, noniinpä tietysti, eihän se mikään höyrysauna oo (; Yks tyyppi oikeesti sano Rinalle noin Denveris ku ne meni sen perheen kaa johonki mis oli sauna ja se pyys kippoo mihin laittaa vettä jota vois heittää kiukaalle.
No me sit kyllä haettiin juomapullot ja heitettiin sinne vettä, ja sit sinne tulikin kuuma kun laitettiin lämpövoluumikin täysille!!
Käytiin kattoo Falls Park, jonka mukaan se kaupunki on siis saanu nimensä ja käytii mageessa perhostalossa, jossa oli kaikenlaisia perhosia lentelemässä enemmän kun laki sallii. Oli just hauskaa!
Mun roommate loppuviikoks oli Annaka, jenkeistä, ja meil oli uwp-tyyppei asumassa naapurustossa.

Tässä viikossa siistiä oli ENSILUMI!!! Mentii heti lumisotailee meijän hostsisarusten kaa ja tehtii Annakan kaa lumiukko yllätykseks Humberton ja seong beomin pihalle ku ne ei ollu kotona. Pienen pieni söpö lumiukko.


Ja sit myöskin Nebraskaan tulopäivänä, eli tänne mis nyt ollaa, satoi lunta, tai mä nyt sanoisin e tse oli melkein räntää, mut afrikkalaisille ja brasilialaisille ja aasialaisille joista kaikki ei oo ikinä nähny lunta, kaikki on lunta, sit mä selitin et eijeieji, mut sama se. Lunta siis satoi. (;



Joo täällä nyt siis ollaan, mul on ihan paras perhe täälläkin, lukioikäiset sisarukset, tyttö ja poika, ja tää kaupunki on kiva (: pieni, mut kiva. Jayks tyttö meijän castist siis asuu tääl, nii on ollu tosi kviaa nähä sen kaupunki ja perhe ja oikeestaa koko suku. :p
Nyt ei jaksa enää kirjottaa ku pitää pakata ja vaikka mitä, koska tänää illalla me lähetään ajamaan Denveriin, sellanen 4h, sit svengaillaan siellä, sieltä lento Los Angelesiin ja Maanantai-iltana lähtee lento MANILAAN!! jeee filippiinit! En voi tajuu et ihan kohta ollaan Aasiassa!!! Sekoosekoosekoo! Tässä juuri puntaroin matkalaukkuni painon kanssa, onneks lähetin meksikosta ja viime viikollakin kamaa kotiin, ja toivon että ne myös kotiin asti pääsee, muuten ois kyllä aikamoisesti tavaraa :p

Eilen oli siis viimeinen show Yhdysvalloissa.Ja viimeinen show, jossa on koko Cast. Koska kolme meistä ei tuu filippiineille. Ja kaks niistä on vielä mun hyviä kavereita, ei tosiaankaan oo reilua, ei ole. Ne molemmat tosin asuu euroopassa(:
Mut nyt oon päässyt yli ja ymmärtänyt ettei ne tuu ja itkenyt ja pohtinut ihan tarpeeks. Kyl ne kuitenkin tulee meijän kaa Denveriin asti. (:

Saa nähä onko filippiinoilla tarjota mulle internetiä, jos ei, niin voin nyt näin julkisesti kertoa, että 17. päivä joulukuuta saavun Suomeen. Be ready!!!!
Kiitoksia ja näkemiin, lähden ylittämään itseäni Aasiaan, siel voi tulla yks tai kaks uutta juttua ja tilannetta kokeiltavaks.
Mutta. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!!

minä lennän, polskin ja uin

Location: Colorado Springs.

Viime viikko oltiin siis albuquerquessa ja niinkun kerroin, mun perhe oli ihan paras ja ehittiin tehä sen viikon aikana vaikka mitä! Yhtenä päivänä mentiin sellaselle Tram way - reitille, niinku iso Gondoli-hissi joka vei meijät korkealle vuorten huipulle. Se oli juut auringonlaskun aika ,iiihan sairaan siistiä.
Käytiin keilaamassa ja kuumailmapallomuseossakin, joka oli sellane vähän Heurekan tapainen et siel sai tehä kaikkee jännää niiden pallojen kaa ja kokeilla kaikkea, just hauska. Mut hostveli oli siis maailman suurin kuumailmapallo-fani, se kyllä ties niistä kaiken nii meistäkin tuli ihan eksperttejä!

Albuquerquessa oli perjantaina show, joka oli eläintarhassa!! Kirahvien vieressä, jääkarhujen lähellä. Se oli huippusiistiä, väliajan aikana käytiin kattoo eläimiä, jääkarhut on kyllä oikeesti ihan valtavia. Ne leikki palloilla ja uiskenteli ja oli hassuja.
Shown, haastattelujen ja lavan purkamisen jälkeen meijät vietiin sellaselle talolle, jossa meillä oli ruhtinaalliset 2.5 h aikaa nukkua, ennen kun herättiin, klo 3 aamuyöllä, valmistautumaan Balloon Fiestaan!!!
Meijät kaikki oli siis järkätty auttamaan niitä kuumailmapalloilijoita, ja sinne piti siis mennä aikasinaikasin kun ne palloilijat tuli sinne aikasinaikasin.

Minä ja maggie autettiin sellasta miestä, joka oli pyörätuolissa, se osas kyllä ihan mielettömän kätevästi tehä kaikki jutut. Sillä oli sellanen erikoismuotoiltu kori, jossa se istui. Se oli kakspaikkainen nii sai kaverinkin mukaan!
Saatiin se taivaalle ja oli pari tuntia aikaa vaan katella niitä palloja, niitä oli siis ihan mielettömän paljon, koko taivas täynnä, 9 aikaan aamulla. Ei niitä kaikkia ees nähny samaan aikaan kun osa nous jo 7 aikaan tjtn.
Noh, minä ja maggie käveltiin, katseltiin ja hämmästeltiin niitä palloja, kun yhtäkkiä bongasin keltaisen pallon, jota juuri täytettiin, pallo oli siis vielä maassa, ja siinä pallossa oli teksti "Hämeen Sanomat". No flippasin ihan välittömästi ja sanoin maggielle et nyt JUOSTAAN, matkaa oli muutama sata metriä, sit juostiin siel ja hypittiin pallojen narujen yli ja sokkeloitiin siel, päästiin kun päästiinkin paikalle aika nopeasti.
Kyllä vaan, pallon siis omisti suomalainen perhe, joilla oikeastaan on ihan kuumailmapallo-yrityskin suomessa. Juttelin niiden kaa ja siihen tuli toinen perhe, jonka äiti oli suomalainen, isä jenkki ja niiden 5v kaisa puhui molempia sujuvasti. (: Ja tää äiti oli Jyväskylästä ja kun se oli nuori, UWP oli menny esiintymään sinne ja se oli melkein hakenut!
Vitsi se oli hassua, ja oli tositosi hassua ja hankalaakin puhua suomea, ku rinan ja lindan kanssa puhutaan sellasta englantisuomea.
Ja erilaisia palloja oli siis ihan mielettömästi, kaiken maailman eläimiä, hedelmiä, ihan hulluna kaikkia kuvioita ja muotoja, ja voi hulluus miten valtavia osa niistä oli! Allaolevasta voi ehkä vähän verrata, kun toi alareunan pallo on siis sellanen normaalikoko (:
Nyt siis Colorado Springsissä. Tää on eka viikko kun mulla on 3 huonekaveria, kämppistä. Siiiistiiii!! Nyt on siis Mandy North Carolinasta, Franziska Sveitsistä ja Ilka Saksasta.

Tää paikka on siis "military post", joka on hankala suomentaa. Sen voi sanoa myös military base, mut nää täällä haluaa käyttää sanaa post. No siis tällainen armeijan paikka, ikäänkun pieni kaupunki kaupungis sisällä. Siellä asuu suurin osa sotilaista perheineen. Monesta perheestä joku on siis nyt Irakissa.
Meijän, up with people - ihmisten, isäntäperheet on kaikki siis ton postin ulkopuolella, ei sinne saanu mennä asumaan. Mut meijän koko viikon toiminta on tapahtunut ton Postin / Basen sisällä.
Sinne on siis turvamiehet joka paikassa, ettei sinne tosiaan pääse kun vaan luvan kanssa, vähän kun Santahamina. Suurin osa meijän isäntäperheistä on jollain lailla armeijaihmisiä, meijän hostiskä on Vietnamin sodan veteraani.

CI-päivät vietettiin päiväkodeissa ja ala-asteilla, tai jo lapset yli 4v, jotka jenkeissä käy jo koulua. 4-vuotiaista 6-luokkalaisiin. Tehtiin meijän kouluprojektia "Stand for Peace", jota täällä jenkkilässä tehdään paljon. Kaikki noi lapset on siis "armeijalapsia", joka teki tän viikon Stand for Peace - kokemuksesta aika erilaisen.

3 - 6 - luokkalaisten kanssa me tehdään sellaset "personal flagit", ne piirtää ihan mitä haluaa, joka on heille tärkeää, iso osa niiden elämää ja joka edistää rauhaa tms. Sitten me teipataan kaikkien liput yhteen ja se sitten kuvastaa niiden luokkaa. No tällä viikolla yks luokka jossa oltiin, ne piirsi perheitään, aseita ja muuta...
Kaikki halukkaat saa tilaisuuden jakaa jotain lipustaan, no miltei kaikki sit sanoi et heidän toinen vanhemmista on Irakissa ja niillä on ikävä niitä ja siks ne piirs niiden kuvan. Ne lapset tuntui olevan jo hyväksynyt asian, mutta meille, no mulle ainakin, oli vähän hankalaa olla ihan neutraalisti kun ne kertoo kaikkia kamalia asioita. Mut enhän mä niitä voi alkaa kauhistelee niille kun ei nekään tee niin. Ohhoh.

Hullua oli myös että tällä viikolla oli "mid-semester-checking", tää meijän juttu on todellakin virallisesti puolivälissä. en voi uskoa sitä! siitä sitten puhuttiin ja keskusteltiin ja kirjoiteltiin ja leikittiin.
Meillä oli myös paneelikeskustelu armeijaihmisten kanssa. Ja mentiin Castin kanssa keilaamaan, se oli ihan järjettömän hauskaa!

RL-päivänä mentiin "Garden of Gods"-paikkaan ja sit Olympic training centreen!!!
Garden of Gods oli iiso alue keskellä vuoria, ihan vihreetä ja bussilla ajeltiin siellä ja pysähdeltiin ottamaan kuvia, oli sellanen ihan syksyinen ilma, ei kylmä, ei tuulta, mut auringospaistetta ja sellanen... alkusyksy. (:
Se oli tosi kaunis. Ja meil oli opas joka kerto hauskoja tarinoita niistä vuorista ja muusta.

Olympic training Centre oli myös villi, se on siis se paikka jossa nää olympiaurheilijat oikeestikin treenaa. Niil on ympäri jenkkejä muutama tollanen paikka, yleisurheilulle californiassa ku siel on aina hyvä sää, talvilajeille on erikseen, ym.
No hauskinta tuol paikas oli varmaankin se, kun ympäri sitä aluetta oli sellasia ihmisen kokoisia puisia "hahmoja", joista jokainen siis pelas jotain urheilulajia. Ja me Erikon kaa juostiin ihan hulluna pitkin sitä paikkaa ja mentiin niiden hahmojen eteen ja joku otti kuvan, se oli niiin hauskaa :D Eriko on japanista ja mulla on tässä japanin aakkosten opettelu käynnissä, japanin kirjtotaminen on kunnon bongolottoa.

Pari coolia faktaa.
Tiesitkö, että...
* ammunnassa ne ampujat ajoittaa ne laukaukset niiden hengityksen ja sydämenlyöntien mukaisesti, niiden väliin, jotta ne saa tarkimpia mahdollisia laukauksia.

*uinnissa, jos sä uit vaikka 10 sekuntia 100 metriä ja sun pitää uida se 8 sekuntiin et oisit maailman paras, niin niillä on tuolla systeemi, johon säädetään sellanen virtaus, joka vie sut sen matkan 8 sekunnissa, jotta saat kokeilla, miltä se oikeasti tuntuu.

Eilen oli show, mun 2. host perhe Denveristä tuli kattomaan meitä sinne!!!! Oli tosi kivaa nähdä ne!! No eilen aamulla jo oli kurkku kipee ja otinkin harkat vähän iisimmin, no mut eipä auttanu, oon vieläkin kipee, tänä aamuna oli kuumettakin, ei ollu mittaria mutta voin kyllä kokemuksesta sanoa että sitä oli kyllä yli 38.
Diagnosoin nieulutulehduksen, ei kivaa. Nyt vana toivon että se olis virusperäinen nii ei tarvis antibiootteja. Kuumeen oon saanu jo laskemaan Panadolilla ja nukkumalla. No jos tää ei tästä helpota nii tiistaina varmaankin sitten lääkäriin.
Menihän tää vapaapäivä tälleenkin kotona hengaillessa.
Tonne ylös vuorille satoi aamulla lunta (: Noi muut kävi kävelee siellä, sillä aikaa mä bongasin meijän pihasta LAAMAN. joo, sen eläimen, oikeesti. :D

Huomenna sitten olympia treenauskaupungista varsinaiseen olympia-kaupunkiin, Salf Lake Cityyn!!
Adios!

sattuu ja tapahtuu!

Hellou!
Niin on Viva la Gente vaihtunut takasin Up with Peopleks, eli takas jenkkilässä ollaan. Ei oikeesti oo vaan aikaa, ees omaan päiväkirjaan, usein sitä iltasin valitsee kirjottamiseen keskittymisen sijasta nukkumisen. Mut en mä valita, parempi näin!

Meksikon vika viikko olitiin siis Hermosillossa. Siellähän kävi niin et saapumisiltana sinne oli meksikon itsenäisyyspäiväbileet, ja hallitus oli kutsunu meijän linnaan sellasiin hulluihin pileisiin. Oli ilotulitusta ja me oltiin livetelkkarissakin.
Jossain vaiheessa meitä mua ja rinaa sitten otettiin kädestä kiinni ja kiidätettiin yläkertaan ja matkalla selitettiin, että itse senaattori haluaa puhua meijän kaa, koska ollaan suomalaisia. No mehän sitten mentiin edustamaan ja kävi ilmi että senaattori oli asunut suomessa koko vuoden 1987!
Oltiin ihan parhaita kavereita sen kaa.

Lähettiin takas castin luokse niin kappas, ne olikin jo poistunut paikalta host pick uppiin. Aikamme odoteltii eikä niit näkyny nii mentii sit sanoo vartijoille et soittaa itse senaattorin paikalle, ku ei me ketään muuta tiedetty koko paikasta. :D ja sehän oli meijän paras kaveri. Kerrottiin että me ollaan senaattorin vieraita suomesta niin sehän laittoi kapuloita rattaisiin.
No tää herra soitteli joka paikkaan ja sit sano et too Viva la Gente on tulos hakemaan teitä.
Odotellessa hengailtiin sellasten teinien kanssa, joiden vanhemmat oli siellä juhlissa myös, eli jonkin sortin politiikkajulkkiksia. Oli oikeen kivaa!

Hermosillossa oli tosi kivaa muutenkin, ja kovin kuuma oli! Ylitettiin raja jenkkeihin bussilla, ja sekin meni ihan ongelmitta.Mitä nyt raahattiin meijän matkalaukkuja yhet valtavat portaat ylös, toimistoon jossa täytettiin lomakkeet. (; Ja siellä seinällä oli ihan ihka oikea etsintäkuulutusilmoitus! En ollu uskoa silmiäni, oikeestiko sellasia on! Ja löytöpalkkio oli 350 000 dollaria.

Viime viikko oltiin Arizonassa, jossa Up with People on siis perustettu vuonna 1965. Meillä oli kunnia tavata itse UWP:n perustaja ja hänen vaimonsa, ne oli meijän vieraina, tosi hauskoja tyyppejä! Saatiin myös tavata meijän tunnuslaulun Up with Peoplen tekijä-veljekset, jotka itse asiassa oli myös vierailevina artisteina meijän showssa, ihan mahtavaa oli!!! Vaude.

CI-projektina mentiin sellasen päiväkotiin ja päästii leikkii ja laulaa niiden lasten kanssa, ja maalaamaan, ja mentiin sellaselle hauskalle orgaaniselle farmille, jossa päästii heinätraktorin kyytiin ja vaik mitä vitsikästä, sit mentiin grillibailuihin sellaseen ns. seniorikotiin, mis ihmiset ei kyllä ollu mitää vanhoja :o ne oli ihan parhaita ne tyypit, tosi hauskoja!

Arizonassa mä myös pidin mun workshopin ihmisoikeuksista ja se meni tosi hyvin, sain paljon hyvää palautetta mun esiintymistaidoista (?), siis siitä miten pidin sen workshopin.
Arizonas oli myös meijän eka stand for peace - projekti, jota täällä jenkeissä tehään, mennään ala- ja yläasteille siis pitämään sellasia tunteja, leikkimään leikkejä ja muita, ja vedetään niille minishow, eli BTS. Ne lapset oli ihan hassuja ja pyys nimmareita ja vaikka mitä, ihan ku meksikossa olis ollu.

Nyt ollaan siis New Mexicossa kaupungissa, jonka nimi tosiaan on Albuquerque. Meron Etiopiasta on mun kämppis ja meijän perhe on ihan paras! Mul on 5-vuotias hostsisko ja 10-vuotias hostveli, ihan hittityyppejä. Just tultiin paistamasta vaahtokarkkeja nuotiolta! Vitsi se oli kivaa!

Ei meinaa tottuu siihen et kai täälläkin syksy alkaa tulee, parin viikon päästä pitää ehkä alkaa pitää jo pitkähihastakin, siis ihan hupparia, sitä ei ookaan suomestalähdön jälkeen tarvinnu paitsi bussiamtkoilla, joissa ilmastoinnista kyllä huolehditaan!

Ja nyt tulee hittiuutinen ,me ollaan täällä albuquerquessa täydelliseen aikaan, täällä alka tällä viikolla balloon festival, kuumailmapallopirskeet!! Jotka kestää kaks viikkoa!! Yli 800 kuumailmapalloa yhteensä palloilee tuolla taivaalla, ja mun hostiveli on kuumailmapallofanittaja, sil on keräilykortteja ja vaikka mitä. Ja sunnuntaina meil on vapaapäivä, päästään näkee niit hullui palloi viimeistää sillon!
Ette tosiaa usko minkä kaikenlaisia niitä on, siit ihan kaikenmuotoisia, autoja ja piirroshahmoja ja ihan mitä vaan, ei mitää pelkkii tavallisii pyöreitä suomityyliä!
Noniin nukkumisaika varmastikin.

Eiku pakko vielä kertoa, tänään oli meijän regional learning päivä ja mentiin alkuperäisamerikkalaisten kylään, voi video siel oli siistii!! Niil ei siel oo siis sähköä eikä juoksevaa vettä ja se koko kylä oli sellasen järjettömän suuren kallion päällä. Siitä lisää myöhemmin. Meil on yks alkuperäisamerikkalainen, Navajo-heimoon kuuluva, meijän castissa ja sil on kyl ihan järjettömän jänniä tarinoita kerrottavana.

Elämä on niin jännää!

Viva Mexico!

Täällä ollaan!
Ja kaikki sujuu mitä mainioimmin!

Hupsan kun tässä on mennyt jo monta monta viikkoa kirjottamatta tänne. Noh, Cabossa kaikki meni siis hittihyvin ja se ylläri, jota en viimeks voinut vielä kertoa oli, että minä ja mun cabon advance team ajettiin La Paziin, jossa Cast sillon oli, kattomaan niiden showta!!! Ja sehän oli mun synttäripäivä! Ja olin iihan fiiliksissä.
Kaikki vaan flippas kun saavuin paikalle ja se oli hauskaa.

Cabosta otettiin laiva mannermeksikoon ja sit 8h bussissa Tepiciin. Tepic oli ihan tosi jees ja mun isäntäperhe oli tosi tosi hauska ja mukava. Saapumispäivänä, kun meillä aina keksitää joku juttu miten cast löytää isäntäperheensä, niin nyt se tapaaminen oli isossakauppakeskuksessa, ja perheet oli tuonu jotai rekvisiittaa omalle/omille uwp-hostattavilleen.
Mä olin frederikin kämppis ja sain sellasen goottimekon ja sil oli sombrero. :D
Sit oli muotishow! Käveltii kaikki sellasen ihmiskäytävän läpi lavalle ja sit meijän perheiden piti bongaa omat tyyppinsä.

Tepicin CI. Oltiin kilpikonnafarmilla, ne oli niiiin söpöjä! Kaivettiin niitä just kuoriutuneita vauvakilpikonnia hiekasta. Ja sitten mä olin ryhmässä joka meni sellaseen kotiin, siellä oli myös lapsia jotka jostain syystä ei voi olla omien vanhempiensa kanssa, esim. hyväksikäytettyjä tms. Me maalattiin niiden huoneiden seinät uudestaan ja leikittiin niiden lasten kanssa. Jotka oli niin hauskoja. :p

Nyt siis Culiacanassa, EERIKA JA PINJA ON TÄÄLLÄ!!!! Jep, hotellissa ollaan siis asuttu tää viikko. Tää on joku bisnesmiesten hotelli nii nää ihmettelee ku eerika ja pinja kertoo olevansa lomalla :D
On kyllä sattunut ja tapahtunut, ollaan menty biitsille, joka olikin joku ihme venesatama :D Paikalliset kyllä satoi että playa playa. No mikäs siinä (;

Eerika ja pinja tuli meijän mukana CI:hin, me mentiin sellasten kehitysvammaisten tai muuten apua tarvitsevien lasten kansas leffassa ja leikittiin niiden kanssa, ne oli niiiin onnessaaan leikkimäs meijän kans! Ne oli siis 2-15-vuotiaita suunnilleen. Ja sitten vedettiin niille myös uwp-minishow.

Eilen oltiin Mazatlanissa, sellanen rantakaupunki parin tunnin matkan päässä. Sää oli ihan täydellinen ja oli tosi tosi kivaa. Illal oltii koko Castin kans juhlimassa kun yhen castilaisen hostiveli järkkäs kemut, oli hittikivaa.

Täällä kaikki menee siis tosi hyvin ja actionia riittää. Aika menee vaan ihan hullun nopeesti, seuraava kaupunki, Hermosillo, on vika kaupunki meksikossa!!! Voisurkua, mä kun niin tykkään meksikosta.
Tuntuu et takas usaan on niin helppo mennä, eihän meillä oo sit enää ees mitää hauskoja väärinymmärtämisongelmia! :D No mut meil on kyl ihan sikasiistei kaupunkei mihin mennää, on ilmapallofestivaaleja ja Halloween!!

Adios!

Viva la Gente!

Pretty cool?


Eilen oli hostfamily-tapaaminen Cabo San Lucasissa (CSL) ja huomenna on San Jose Cabossa (SJC).
Tää kaupunki, Los Cabos, siis jakautuu noihin kahteen osaan. Ja noiden välillä on noin 30 kilometriä.
Sain just tietää ihan hittijutun! Mut enpäs voi vielä kertoa sitä, koska mun Cast kuitenkin urkkii tätä blogia ja yrittää kääntää kaikille mahdollisille kielille ja ne ei saa vielä tietää sitä!
5 päivää niin ne on täällä!!

Ollaan kuultu vitsikkäitä versioita Viva ja Gentestä. Yks on "aa, se on se Up with the People!" Toi muuttuu hauskemmaks kun laulaa sitä meijän teemalaulua tolla the-sanalla varustettuna.
Ja toinen vähintään yhtä hyvä, on "Viva a la Gente". Kuulostaa joltain ravintolalta?
Mun lemppari on kuitenkin se minkä Oscar, yks näistä tyypeistä joille puhuin oopperan jälkeen, sanoi: "Viva Los Cabos".

...Viva la Gente!! Sillä nimellä mennään Meksikossa, ei nää tiedä Up with Peoplesta mitään.

Viikko meksikossa jo mennyt. Tää on kyllä ihan mahtava maa. Ja Los Cabos on hullun siisti kaupunki. Hiukan oli hienoa nähdä valtameri 4 coloradoviikon jälkeen, joka ei oo lähelläkään merta. Mun hostäiti on Aide, tosin äidiksi vähän nuori, 24v. Aide on myös meijän UWP-tiimissä täällä. Aide on surffiopettaja. Javiikko manny, enkä vieläkää oo yhtä hyvä kun se....... jo on kumma.

Meijän tiimi on ihan paras, sellanen dream team. Meil on niiiin hauskaa joka päivä. Ja parasta tutustua Aiden kavereihin täällä, yllättävän moni puhuu jonkinlaista englantia. Ja se on jännää miten niitä espanjan sanoja ja selityksiä tulee munkin suusta vaikken espanjaa edes osaa, ja hyvin oon tullu ymmärretyks!

Kaikki aina toistaa perässä, kun kerron tai kun joku kertoo et tässä on riikka suomesta, ne toistaa ”oo, Finlandia!!” ja on ihan onnessaan. Se on hassua, kun ei sitä nyt tuolla usa:ssa ollut mikään niin erikoisuus.

Merivesi on hyvin lämmintä. 27-28 astetta, virkistävää? (; Nojoo on se vähän kun täällä on päivisin 35 – 40 astetta lämmnintä. Ainiin mahtavaa et tääl puhutaan normaalimmista mitoista, litroista, kilometreistä, celsius-asteista.... ei enää fahrenheiteja, jalkoja, gallooneja, maileja. Muutamaan viikkoon.

Mainostusta tehään ainakin ihan satasella, ollaan jaettu tuhansia flyereita ja laitettu postereita, oltu sanomalehdessä ja kahdessa radiohaastatelussa. Toinen oli espanjaks ja toinen englanniks. Espanjankielisessä luis käänsi mun kysymykset mulle englanniks ja sit taas mun vastaukset espanjaks. Vähän se oli jännää!

Englanninkielinen haastis oli aika pitkä. joku reilu 15 minuuttia joten vastailin aika paljon kysymyksiin. Hihii. Ja en ees tienny et toi radiokanava on sellanen mitä kaikki kuuntelee los cabosissa.

Sit ku ollaan menty tapaamaan ihmisiä ja luis tai joku on kysyny et ootko jo tavannut riikan, niin ainakin 5 ihmistä on vastannu ”ei, mutta kuulin hänet radiosta! Hauska tavata!” Vitsikästä. Mut tosi hyvää promootiota, ollaan saatu jo kaikki isäntäperheetkin.

Mainostusta tosiaan tarvitaan, kun täällä koko kaupungissa on joku muutama kymmen tuhatta ihmistä ja meillä on kaks showta, joihin molempiin mahtuu sellanen 5000 henkilöä. Sit esim. toi kaupunki mis meijän cast on ennen tätä los cabosia, siel on yks show, samankokosella baselball-areenalla ja kaupungissa on noin 400 000 asukasta. (:

Oon ollu joka paikassa mukana, eilen Luis ilmotti mulle et haluu mut mukaan sellaseen oopperaan, joka pidetään paikassa joka sponssaa meitä, saadaan ennen oopperaa pitää lyhyt viva la gente – mainostus. No kävin nopee vaihtaa vaatteet ja tadaa, oopperassa oltiin. Puhuin niille meijän mainostuksen aikana suomea, toivotin tervetulleiksi showhun ja kaikki taputti ihan villinä sen jälkeen :D hullut meksikolaiset.

Ja ooppera oli ihan mahtava!! Siin oli lähinnä yks mieslaulaja, jota kuuntelee paljon mieluummin kun ikkunat särkevää naisääntä, anteeksi nyt vain kaikille. Tosin oopperna naislaulaja ol ihan mahtava myös. Sit oli hyviä tanssijoita ja ne laulut oli tosi erilaisia, yks oli tehty elektroniseen musiikkiin! Hitti!

Oopperan jälkee jaettiin flyereita ulkopuolella ja sain kolme potentiaalista tulevaa studentia uwp:hen! Ne oli ihan fiiliksissä kun kerroin niille tarinoita. Jee! Ne tulee meijän showhun tekeen niiden haastattelun! Mun ekat rekrytoinnit tehty!! Sweet.

Viikko aikaa siihen, että meijän Cast tulee tänne. Tuntuu etten oo nähnyt niitä ikuisuuteen!!! Hassua mites nopeesti siihen tottui. Siihen, että on 100 ihmistä ympärillä vähintään 9h päivässä. Nyt ne on La Pazissa, joka on 3h matkan päässä täältä. Ja 6 päivää mun syntäreihin!

you can't stop the beat

Viimeinen kirjoitus Denveristä. 8 tunnin päästä oon jo lentokentällä. Villiä!

Eilen oli siis ensimmäinen show. Tai se oli dress rehearsal ja yleisö oli lähinnä isäntäperheitä ja ystäviä ja joidenkin oikeita vanhempia, sekä uwp staffia. Yleisöä oli joku 500. Ainakin.
Show alkoi kello 15 ja meille sanottiin että pukuhuoneissa pitää olla valmiina klo 14, meijät haetaan sieltä.

Ja ohje tytöille meikkauksesta oli, että sitten kun voi katsoa peiliin ja sanoa että näyttää karseelta, näyttää hyvältä. Niinpä me sitten vedettiin kirkkaanpunaiset huulipunat ja muuta mukavaa, kunnon teatterimeikit.
Klo 14 meijän sit haettiin, vietiin sellaseen huoneeseen jossa oltiin treenattu, siellä olikin ylläri, meijän koko staff ja uwp - pressa ym. ja ne ol itehny sellasen kunniakäytävän meille ja sitten siinä hurrailtiin ja käveltiin sitä. Seoli meijän green room siis, ihan niinkun euroviisuissakin on!

Sinne oli tehty hienoja Cast B-postereita paljon, ja oli ilmapalloja ja koristeita. Leikittiin ihan järjetöntä ja järjettömän hauskaa orange, potato, banana - leikkiä ja huudettiin cast b - huutoa ja vaikka mitä hauskaa. Ja sitten keskityttiin ja sitten mentiin rokkaamaan satasella meijän show.

Ollaan harjoteltu tota koko juttua vaan pari kertaa ja siihen nähden varsinkin kaikki meni mielettömän hyvin. Ja meijän castin yhteishenki on ihan mahtava. Ja aina harkoissa kun meille on sanottu "hymyilkää!!" niin kuten kaikki joskus esiintyneet tietää nii eipä tarvi muistutell ahymyilystä kun yleisö on ihan villinä siellä katsomossa.
Oli kyllä niin siistiä.

Mut isäntäperhe oli kattomassa, tää uudempi, Tim ja Cheryl siis (: Ja Pat & Jeff yrittää päästä breckenrigdeen kattomaan. Vaikka enhän mie oo siellä, kun minä oon ihan kohta Cabossa!

Tänään oli sitten vapaapäivä, joka kului kyllä pakkaukseen ja pyykin pesuun ja käytiin me kaupassakin ja illalla kotona pelattiin Wii:tä! Siis joku nintendo wii- pelikonsoli kai, en oo ikinä ees nähny sellasta, mut sillä voi pelaa järjettömän hauskoja pelejä, keilausta ja muuta, silleen että heilautat kättäs ihan ku oikeessakin keilauksessa, ja sulla on se pelikapula kädessä!
Mä voitin kaks ekaa kierrosta, vaikka ekaa kertaa elämässäni pelasin 8) Sitten siinä saa sellasen maailmankartan joka näyttää sen hetkisen säänkin, ja löydettiin Helsinki, North Platte (josta Laura Lynn on kotoisin) ja Connecticut, josta Maggie on, löytyi melkein (; sen naapurikaupunki löytyi.

Ja koska yleisö on vaatinut sääraporttia tästä myrskyvaroituksesta, tässä se tulee. Minä asun siis 20min. automatkan päässä Denverin keskustasta, ja siellä keskustassa tulvi. Todella paljon. Uutisissa uutisreportteri seisoi siellä keskellä sitä 16th streettiä jossa ollaan hengattu melkeen joka päivä, siellä oli autot jumissa veden keskellä, ihan hullua. Rina oli ottanut videota, siinä näkyy kun salamoi muutaman sekunnin välein! Ja siellä kesksutan alueella varsinkin piti pysyä kotonaan, jos vaan mahdollista.
Ja hassua on se, että meillä täällä ei edes paljon satanut sillä hetkellä. Yöllä oli sitten ukkostanut. Säätiedottaja Riikka kiittää.

Huomenna sitten päästään katselemaan kuinka tämä tyttö pärjää tuolla meksikaanojen maassa hänen..noh.. hieman ontuvalla espanjankielentaidollaan <; Ja kuinka sujuu hänen ensimmäinen lentomatkansa lentokoneella yksin, Yhdysvalloista Meksikoon! (lentomatka, jolta ei kuulu hypätä kesken kaiken pois) Sen kuulette ensi jaksossa.

America's got talent

Jochem ja Stewart kertoi että ne oli yrittänyt lukea tätä mun blogia, ja yrittänyt kääntää sitä sekä englanniksi että hollanniksi (onks se kieli hollanti? Siis Dutch?) netissä olevien lauseenkääntäjien avulla mut ei ne ollu ymmärtäny mitää :D suomen kielioppi on niiiiin erilaista, ettei siitä tuu järkeviä lauseita tollai ;p

Mentiin tänään Joe's Crab Shack - nimiseen ravintolaan ja meijän hostvanhemmat kertoi, et ne on käynyt siellä perheensä kanssa, kun niiden tyttärellä oli synttärit. Sit se iskä kysy et kenes synttäreitä tänää vietettäis, ja minä, maggie ja Laura Lynn huudettii yhtäaikaa kaikki "mun!". No mun synttäripäivähän on kohta (vinkvink) eikä olla enää jenkeis sillon, joten...
meijän hostisä oli kuiskannu meijän tarjoilijalle, et mul on synttärit.

Tää ravintola oli aivan mahtava, sellanen tavernamainen, ja sit siel soi musa taustal, macarenaa ja kaikkea mitä sit bailattii, tarjoilijat nous tyhjille pöydille seisoo ja bailaan ja kaikkee ihan hullua. Sit jos tilas tietyn drinkin, siihen kuuluu sellanen punainenkin ainesosa joka tuli sellaisesta muovihaista, joka upotettiin siihen drinkkilasiin.
Ja ennen kun se hai laitettiin uimaan sinne, tarjoilija huus kovaan ääneen et "huomio, hai vedessä"! (joka muuten kuulostaa paremmalta englanniks) ja sit se oli hauskaa.

Nojoo, sit ku oltiin syöty ja meijän tarjoilija haki mun lautasta,se kysy et mitä mieltä mä oon "getting dirty". Sotkua,likaa, tahmaaaa. Sanoin tietysti et juuu minua ei haittaa! No meni hetki ja se tuli hakee mut, kysy mun nimen ja moneskos synttäripäivä ja vei mut keskelle ravintolaa. Ja huusi kovaan ääneen saadakseen koko ravintolan huomion, että nyt on Riikan yhdeksästoista syntymäpäivä ja sit hurrattiin.
Mulle oli pöytä ja tuoli siinä, johon tuotiin..... tididii, kermavaahtoa, vadillinen. Ja jos löydän sieltä kirsikan muiden laulaessa mulle onnittelulaulua, saan ilmasen jälkiruuan. Ja luonnollisesti käsiä ei saanut käyttää. Ja luonnollisesti siellä mitään kirsikkaa ollut, mut sainpahan naamani kermavaahtoon :D Kirsikka oli tarjoilijan kädessä, jonka sitten sain syödä.
Jälkiruokaa ei ois kyllä mahtunut, ei tosiaan eikä vaikka kuinka ois yrittäny, joten ihan hyvä ettei kirsikkaa löytynyt (; Se oli kyllä hauskaa!

ahaaa selvisi että maggie otti kyseisen tapahtuman videolle. Kohtahan tää mun blogi on varsinainen videoblogi, mutta here we go:




Näyttää ihan siltä kun mä söisin tota kermistä kun viimestä päivää! Tai ehkä se oli mun taktiikka?:D
Tuntuu et vieläkin haisee se kermavaahto kun hengittää sisään, vaikka oon jo pessyt naaman. Sitä on varmaan mun nenäontelot täynnä (; haha se oli kyllä hauskaa, ihan loistava ravintola.

Niin ja ennen tota oli ollut erään pojan 10-vee synttärit, sille vaan laitettiin sellanen rapu-ruokalappu selkään niinku viitaks ja sit se juoksi kerran sen ravintolan ympärille. Millanen mahtaakaan olla vaikka 30-vuotiaan synttäriylläri tuolla..

Tänään oli eka päivä siellä, missä meijän show on, LAUANTAINA. Hullua, se paikka on tosi hieno, katsojia sinne mahtuu vajaa 1000. Mut tonne nyt on lähinnä kutsuttu isäntäperheet ja kaverit yms, että saa nähdä paljonko sinne tulee yleisöä. Meitä muuten infottiin, että mexicossa meillä saattaa olla 3000:kin katsojaa, kun esiinnytään baseball-stadioneilla tms. Coool.

Mitäs muuta, vieraita meillä on käynyt useita, puhumassa kaikesta maan ja taivaan välillä. Ollaan opittu miten käsitellä mediaa ja miten siellä käyttäydytään ja kaikkea siihen liittyvää.
Ihan ku oltais jotain superjulkkiksia. :D

Nyt muuten sataa. Ja paljon. Eilen taidettiin uutisissa antaa myrskyvaroituskin. Muutta, maanantaina mun pitää olla klo 5:40 am lentokentällä. Ja ennen klo 2 pm oon Cabossa! Saa nähdä millasia myrskyjä siellä sitten on.

updating

Privaattivideo äidille, 2.8.2008. Ehkä muutkin saa sen katsoa (;


Tänään siis vaihdoin isäntäperhettä. Maggie on edelleen täällä samas perhees mun kaa, se muutti jo perjantaina. Ja nyt meijän kanssa asuu myös Laura Lynn. Tää uus perhe on ihan hitti, tosi outoa että enää viikko jäljellä!
Sit mä lähren Mexicoon ja Cast Breckenridgeen.

Rock this party

Pikakirjoitus ja nukkumaan.

No ensinnäkin viime lauantaina water rafting, koskenlaskukos se nyt sitten suomeks on, hiukan oli villiä!! Mentiin tonne hullun korkealle vuorelle ja sieltä tultiin melkein 16km.
Itsellänihän ei ollut mitään hajua minkälaista tää homma on, paitsi että no eteenpäin melotaan.

Meijän veneethän oli sellasia kumiveneitä ja kysyin sitten puoliks ittekseni että missäs tossa istutaan, yks host-isä sano että noilla reunoilla, olin vähän et haaha, luulin et se oli jonkinsortin vitsi, mutta ei!

Noh, meitähän sitten meni 6 henkilöä paattiin ja oltiin kaikki ekaa kertaa kokeilemassa water raftingia. Eka siinä pienessä virrassa harjoteltiin kaikkia käskykä mistä meloa ja mitä tehdä jos tippuu laidan yli tai jos joku muu tippuu tms. Sit menoks!

Aluks harjoteltiin ihan basic melontaa käskyjen mukaan, jonka nyt koin aika helpoks kun aika paljon on tullu melottua, toki se aika kova virtaus toi oman lisänsä, mut yks tyttö, se... ei ollu kovin kokenut meloja.
Mut hyvin me eteenpäin päästiin, siitä ei ollu huolta!

Tuli ekat turskyt, raftit, ja me kiljuttiin et vitsi tää on siistii, yhen sellasen jälkee joku sanoi et olipa hullu raft, nii se opas nauro et voi tytöt, eihän toi ollu vielä ees sellanen.

Sit ku päästii varsinaisiin aaltoihin, tai mikskä niitä nyt kutsuis, sit oli hurjaa! Ensinnäkään kun ei oltu mitenkään kiinni siinä lautassa, yks sellanen "tasku" mihin laitettiin jalkaterä, tai tuo kenkäosam ja siinä sitten pysyteltiin ja melottiin (;

Oli kyllä jopa mun mitta-asteikolla jännää!! Hullun kivaa, ja kylmää vettä, yllättäen. Väistettäviä kiviä oli paljon. Pari kertaa tipuin siihen veneen keskelle, onneks en sille toiselle puolelle eli veteen, niitä kiviä oli kyl sen verran. Ja meillä ei ollut kypäriä, ei niitä kuulemma tarvitse. Kas kun oppaat kyllä piti kypäriä kaikki...
Pelastusliivit sentään saatiin, mutta niissä ei ollut niitä jalkaremmejä ollenkaan, mitä suomes varmaa kaikissa pelastusliiveissä on? Hurjaa.

Reitin lopussa me sitten Rinan kanssa päätettiin hypätä veteen ja uida loppumatka. ehkä 50m, sillon alkoi oikeesti tuntumaan kylmältä se vesi! Sormet ja varpaat aivan kohmeessa. hihi.
Oli kyllä reissu, ihan mahtavaa.

Tällä viikolla mulla on ollut advance work- trainingia, meitä opetetaan kertomaan Up with Peoplesta ja huomenna tai joskus opetellaan espanjaa, koska kun soitellaan isäntäperheille, osa niisä tehdään ESPANJAKSI. Tää perus turistiespanja sujuu joo, mut kiva sitten kun puhuu puhelimessa jonku meksikaanon kanssa!
No mun kaupuni, Cabo, on kyllä sellanen turistikaupunki että siellä puhutaan vissiin ihan... kohtalaisesti englantia.
Sitten opetellaan käsittelemään mediaa jos sellaisen kynsiin joutuu.

Viikon päästä lauantaina ensimmäinen show...! Tai se on ns. kenraaliharjoitus, käytännössä kyllä eka show. pitäs vielä koota shown palaset yhteen ja harjotella :p no ens viikko vielä aikaa.

-
Eilen oli meijän ensimmäinen Community Service - päivä. Me oltiin tuolla ylhäällä vuorilla, istutettiin puita, kylvettiin ruohonsiemeniä ja saatiin raivata oksia ja risuja sellasiin canyoneihin.
Se oli hauskaa, mutta nyt tulee järkyttävä osuus:

Me tehtiin tota siis siksi, että. Vuonna 2002, täällä Coloradossa, tuolla alueella, syttyi tulipalo. Tulipalon aiheutti Terry Lynn Barton, Yhdysvaltojen forest servicen työntekijä, sellanen puunhalailija.
Vahinkohan se oli, mutta juttu meni näin:

Hän oli siellä polttamassa RAKKAUSKIRJEITÄ, jotka sen mies oli sille lähettänyt, tää nainen ja sen mies oli jotenkin etänätynyt toisistaan ja tää nainen oli vihainen. Luuli, että ne kirjeet oli palanut loppuun ja lähtenyt paikalta.
No siitä se tuli lähti leviämään ja siitä levisi Coloradon historian tuhoisin tulipalo.

Se ehti polttaa 600 rakennusta ja melkein 138 eekkeriä. Ja yksi eekkeri on 4047 neliömetriä. Vai aaria? No kuitenkin, ajettiin bussilla ikuisuus sinne minne oltiin menossa ja viimenen puol tuntia ainakin näkyi pelkkää sitä palanutta metsää, todella karun näköistä.

Luulin yli puolet päivästä että tää rakkauskirjejuttu on joku urbaani legenda, kuka sellasta nyt uskois. Mut ei, kun totta. Toivottavasti muistin oikein miten se tarina meni, mut ihan hullua!
http://www.cyberwest.com/cw22/hayman_fire_restore.shtml
http://archives.cnn.com/2002/LAW/06/19/colorado.fire.suspect/

Siinäpä vielä uutisia aiheesta!

Mutta että loistavasti pyyhkii, sunnuntaina vaihdan isäntäperhettä ja oon niiiiin innoissani siitä, sen uuden perheen isä oli meillä yks päivä vieraana puhumassa globaalista johtajuudesta muiden isojen johtajien kanssa ja se on huippuhauska. Maggie muuttaa mun kanssa sinne ja Wichitra menee toiseen perheeseen, jossa asuu jo kaks meijän Castista.

Ja eerika ja pinja on nyt ostanut niiden matkan Meksikoon, Culiacanaan!!!!!! Uuuujjjjea!!!

Tulipa pikakirjoitus (;

huomenta Suomi, hyvin pyyhkii!

Hieman uusia kuvia linkissä, käykää stiigaamassa.

Kuulkaas kärsimättömät,
täällä mä olen taas, kun sitä ollaan niin kovasti kyselty että Riikka halojaa mitä kuuluu miksei se blogi päivity?
No, here i am.

Ensinnäkin. Me saadaan siis hakea sellaisia harjoittelupaikkoja tämän meijän kiertueen aikana, eli yks harjottelu on 6 viikkoa. Sen voi tehdä siis koulutustiimin kanssa, joka on vastuussa meijän vapaaehtoistyöprojekteista, tai sitten voi tehdä erilaisia showhun liittyviä, tai markkinointiin tai talouteen tai vaikka mitä.
No 6 viikkoa on aika pitkä aika kun noista mikää ei ollu ihan hittijuttu, se koulutus tai uwp-"markkinointi"-homma ois aika jees..
No sitten on myös advance-work, eli matkustetaan kaupunkiin kaks viikkoa ennen muuta Castia etsimään isäntäperheitä ja ettiin sponsoreita, jotka lahjottais meille lounaita tms. No kui siistii!

No, yllättäen joku puol Castia haki niitä paikkoja ja mexicoon vielä kuulemma otetaan lähinnä noita espanjaa puhuvia. No täytin sit se hakemuksen vähän puoliks huolimattomasti tosta advance-workista tiistaina ja tänään yks staff-tyyppi sit otti ja vei mut ulos vähän kävelylle ja kertoi että MUT ON VALITTU ADVANVCE-WORKIIN!
Ja muuttuu vielä paremmaksi, pääsen Cabo San Lucasiin, Meksikoon!!

Lähden siis elokuun 11. päivä ja matkustan _yksin_ jenkeistä meksikoon, eka lentomatka yksin ikinä. Eli en siis mene täällä Breckenridgeen enkä Meksikossa Ekaan kaupunkiin, La Paziin, jossa mun oli tarkoitus viettää mun synttärit.
Hihii eli nyt mun synttärit onkin Cabossa!

Siellä on nyt jo siis kaksi näitä Field Managereita, kenttätyötä tekeviä, Luis ja Paul, käsittääkseni. Ne saa sitten opettaa mulle lisää espanjaa siellä. Ei se kuulemma ole ongelma etten osaa vielä hyvin sitä. Eihän ne muuten olis mua valinnut.

Niin ja muuttuu vielä paremmaksi, Cabo on rantakaupunki! Jossa saan viettää 3 viikkoa! Kaks viikkoa etukäteen ja viikon sitten Castin kanssa samaan aikaan. Ja saan olla 6 viikkoa meksikossa kun muut on vaan 5!

Sain tän kyllä parhaaseen mahdolliseen saumaan, missaan mexicosta vaan yhden kaupungin, kun jos menis vaikka meijän neljänteen kaupunkiin mexicossa tekemään tän, missais kaks. Jeijee, cool. Ja saan olla siis kolme viikkoa samassa perheessä, ja loppu mexico-tourin pärjään sitten loistavasti espanjallani! Tämä on tavoite.

Ja muihin uutisiin.
Tää viikko on olult tanssia ja laulua ja tanssia sekä blockingia, jossa siis harjoitellaan showta jo itse lavalla, sisään- ja ulosmenoja ja sen sellaista.
Huomenna mennään koskenlaskuun!!! Villiävilliä, johonkin tonne missä virtaa vesi vähän lujempaa kun Suomen Vantaan joessa. Se on varmasti niin siistiä! Varmaa kiljun ja putoan veneestä. Se vesi kuulemma on aivan piru kylmää. Mitä ehkä voi olettaakin kun se tuolta vuorilta virtaa.

Tänään oli eräänlainen aarteenetsintä-juttu Denverin keskustassa, jossa siis piti käydä erilaisissa paikoissa ja kuvata koko ryhmää tietyissä paikoissa. Sitten piti mm. pyytää poliisilta käyntikortti. No löydettiin poliisisetä just ennen paluuta meijän uwp-talolle. No poliisisedällä ei ollut käyntikortteja, mutta se sanoi että tässä muutaman korttelin säteellä pitäis olla kaks moottoripyöräpoliisia, että jos teillä on hetki aikaa odottaa niin he voi hänen poliisikaverinsa kanssa ajella ja etsiä ne ja pyytää niiltä kortti.

Niin meni alle 10 min ja poliisit tuli takas käyntikorttien kanssa. Että niin kiireisiä ne on (; Mutta aika mahtavaa!

Aurinkoa oon saanut aivan tosi liian vähän, kun kaikki päivän siis treenataan sisällä. Mutta luotan siihen meksikoon, kun siellä meillä on niitä community impact-projekteja, jotka saattaa olla ulkona.

Ei varmaan muuta maailmaa mullistavaa kerrottavaa tällä hetkellä. Rokkenrol.

colorado rockies!

Uusia kuvia jälleen: http://picasaweb.google.com/riikka.mykra/DenverCO .

Tämä tyttö pääs eilen elämänsä ensimmäiseen Baseball-peliin!! Meijän Castista Kirk pelaa baseballia ja asuu tääl denverissä niin se vei meijät kattomaan sitä. Sit olin ihan hittifani!
Se oli kyllä perus stereotypia amerikka-meinkinkiä, jengi tulee sinne peliin, ostaa sylillisen ruokaa ja kattelee kun muut juoksee.
Siis hot dogeja, ranskalaisia, limua, hattaraa, popcornia, sorbetteja ja vaikka mitä. No me tietty otettiin juttu vakavasti Rinan kaa ja oli pakko ostaa jotain.

Showsta ollaan harjoiteltu nyt 5 laulua ja 5 tanssia. Niin ja mulle selvisi että olen sopraano! Tieto vähän yllätti. Kun kaikki siis käytiin laulamassa meijän musiikkiryhmälle, jotta ne tietää mihin asetella meitä.
Eilen oli tanssia 4h ja peri tuntia laulua, tänään 6 tuntia laulua ja 2 tuntia tanssia.
Niistä meijän päivät oikeastaan koostuu. Ja sitten on koulutuksellisia juttuja, jotka liittyy eri kulttuureihin suureksi osaksi.

Oon pestannut mulle oman mexicolaisen espanjan kielen opettajan ja kun päästään mexicoon osaan varmasti pitää kesksutelua sujuvasti pystyssä mun espanjalla.

Minä, Wichitra ja Maggie saadaan vikaks viikoks täällä Denverissä uus isäntäperhe, nää heittää meijän pellolle. Noei, ne ite lähtee jonnekin matkalle. Saa nähdä päästäänkö samaan perheeseen kaikki ja joudutaanko johonki ihan hornan kuuseen (;

Toissapäivänä meillä oli Culture Jam, jossa sai esittää mitä vaan omaan kulttuuriin liittyvää ja isäntäperheet sai myös tulla katsomaan. Me (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska) esitettiin Lucia-esitys. Kerrottiin Luciasta ja Luaicanpäivästä ja laulettiin se laulu joka säkeistö eri kielellä, valkoisissa vaatteissamme ja kynttilät kädessä. wau.

Kun viimeks kerroin fiksuista amerikkalaisista, niin onneks itse olen varsinainen järjen jättiläinen: ajettiin bussilla yks päivä pizza hutin ohi ja ajattelin: "hei täälläkin on pizza hut!" no kappas vaan.

Huomenna vielä treenipäivä, sunnuntaina vapaata, ehkä mennään kattomaan taas Rockies - peli, baseball rokkenroll!

keep up the good work

Jenkkien väläytyksiä:
Eräs tyttö USA:sta kertoi Rinalle usan osavaltioita kartasta. Juu, ihan hyvin oli tunnistanut ja nimennyt Arizonan ja Utahin ja Calofornian, ja sitten hän oli sanonut: "Ja tossa on etelä- ja pohjois-dakota, mut mä en tiedä kumpi on kumpi."
niin no...

No hmm, aika paljon kaikkea muutakin on tosin tapahtunut.
Jeff & Pat kuuluu siis Rotary-klubiin, joka oli yksi järjestäjä lauantaisessa Consert in the park-tapahtumassa. Me päästiin kanssa vapaaehtoisiks ja saatiin t-paidatkin, uu, cool. Siel oli tosi hauskaa, soittamassa oli paikallinen Funkirhino-bändi, jotka soitti funkia ja kaikkia covereita Elviksestä tiputanssiin ja krokotiilirokkiin.

Sunnuntai olikin vitsikäs päivä. Herään siihen ku maggie tulee herättämään mua, itsekin juuri heränneenä, ja sanoo et me ollaankin lähös vartin päästä KIRKKOON. öö, what??
Joo. Luultiin että vaan Jeff&Pat on menos sinne ja tulee takas, niinku ne oli illal meille sanonu. No ei muuta kun kirkkoon siis.
Tai kappeli se enemmänkin oli. Ja vitsikkäämmäks muuttuu, eka siel oli sellanen oppitunti ennen messua, jossa aikuiset ihmiset jutteli jostai et kuinka rukoillaan ja täytti sellasta ihme tehtäväkirjaa mis oli kysymyksiä :D Voiei.

Ja koska tää Erie on pieni kylä, kaikki papit ja muut tuli heti kyselee ketä me ollaa ja sit jossai rukouksessaankin ne muisti meitä. Maggie on katolilainen, Wichitra buddhisti ja mä muuten vaan laiska näissä kirkkoasioissa. Siellähän sitte istua tökötettiin.

No, onneks sunnuntaina iltapäivällä oli sitten p with Peoplen avaussessio, jossa mekin Rinan kanssa vihdoin tavattiin koko Cast!!! Muut oli tavannu jo perjantaina, mutta me tultiin niin myöhään niin ei nähty muita.
Staff-tyypit oli tehny meille supermahtavat shown niistä meidän biiseistä! Sit mentiin valtavaan valtavaan saliin, sellanen kunnon presidentinlinnan tanssiaishuone, missä oli sit syötävää, luojan kiitos muutakin kun muffinsseja ja kakkuja, vaikka niitäkin löytyi, ja en oo varmaan ikinä esitellyt itteäni niin monelle ihmiselle niin lyhyessä ajassa. Oli ihan hittityyppejä, ja tosi helppo jutella kaikkien kanssa!

Olipa muuten hauskaa, kun olin sanonut eräälle henkilölle vasta "moi, hauska tavata, mä oon riikka suomesta" ja mulle jo sanottiin et "mä rakastan tota sun aksenttia!!" Enpä ole edes hoksannut omaavani erikoista aksenttia, mut Maggie sano kans samaa, et kuule riikka kyllä sulla on. Mut ne pitää mun aksentista. haha.

Tänään päästiin sitten ihan oikeaan toimintaan. Ensin bussiseikkailu Eriestä 16th Broadwaylle, jossa meijän UWP-paikka on. Sitten tehtiin tutustumisleikkejä, luottamusharjoituksia ja mietittiin omia tavoitteita, harjoteltiin vähän tansseja ja sit oli fitnessiä, eli aikalailla aerobicia ja hulluja leikkejä siinä ohessa. Ihan loistopäivä!!
Oppi taas uusia nimiä ja naamoja, mut vielä paljon opettelematta.

Meitä on siis meidän Castissa 94 tyyppiä 22 eri maasta. Ja sitten vielä staff siihen päälle. Joten populaa riittää!
Kaikki, staffikin on niiin hyviä tyyppejä! Mahtavaa.

9h aikaero on jo ihan hallinnassa, ei ongelmaa.

Denver, CO!

Noniin, täällä ollaan!

Matka tänne meni kaikin puolin hyvin, New York oli kiva. Ja iso. Ja onneksi se haastatteluhomma oli ihan helppo juttu, sanoin vaan että tuun UWP:hen niin se oli että okei. Ei tarvinnu mitää lippuja näyttää onneks.

Denverin lento oli niin moderni että jokaisella matkustajalla oli oma screeni josta sai kattoa telkkaria, leffoja, kuunnella musiikkia, kaikkea huippua.

Perillä löydettiin UWP-tyypit helposti, niitä olikin monta! Ja muita euroopasta tulleita uwp-osallistujia (:

Denverissä tosiaan mentiin sellaisella Air Trainilla kolme asemaa jotta päästiin paikkaan josta me haettiin tavarat :D Sitten vaan autoon ja menoks.

Asun siis nyt 4 viikkoa thaimaalaisen Wichitran ja Connecticutista olevan Maggien kanssa.

Viime yö oltiin yhden Staff-henkilön, Jessican, vanhempien kotona. Se talo oli huippuhieno. Ja me mentiin sinne Up with People – autolla!

Nyt ollaan täällä meijän oikeessa hostperheessä, Patin ja Jeffin luona. Ne on ihan huipputyyppejä, ne on ollut isäntäperheenä aika monesti sellaisen jonkun vapaaehtoistyöjärjestön kautta jossa ne on mukana, et kokemusta löytyy. Tuli heti sellanen olo et on helppo olla kun kotonaa. (tässä lukiessaan äiti ajattelee et kunpa se riikka nyt edes vähän viitsisi olla vieraskorea, eikä olis ihan kun kotonaan.......)

Ja talosta. Maisemat on ihan mahtavat, Rocky mountains näkyy tosta pihalta ja ne on aika lähellä. Meidän seuraava kaupunki, Breckenridge, tosiaan on sitten siellä vuorilla!

Mutta talosta. Kolmekerroksinen talo, Jeff ja Pat asuu tuolla ylhäällä ja me kolme alakerras, meil on täällä oikeesti oma pelikone, ja sellanen toinen peli, se pöytäkiekkopeli mis pitää saada se toisen maaliin. Ja oma avokeittiö. Ja ihana kylppäri! Niin Ja talossa on langaton netti, kaikki on niinku ihan huippujees.

Nii ja sitten ovi ilos, meillä on poreamme ja pingispöytä ja kiva piha.

Nyt on pari tuntia vielä aikaa hengailla ja asettua taloksi ja tutustua toisiimme ja kävellä ulkona, sitten me lähdetään Patin ja Jeffin kanssa sellaseen puistokonserttiin, joka on myös sen järjestön järjestämä. Uuuu, en siis tiiä minkälainen se juttu on, mut pakko olla ihan supercool

On muuten hyvin kuuma ja aurinko paistaa!

Että sellasta. Mie vielä mietin mihin noita kuvia sitten laittelen kun niitä saan otettua ja laitettua koneelle.

Rock on!

Ready....set...

Noniiin, tavarat kasassa ja jännitysaste on aika korkealla!
Eniten tällä hetkellä varmaankin jännittää New Yorkissa vaihto sekä sinne mantereelle astuminen.Ne kaikki sormenjäljen ja valokuvat ja hullut haastattelut että MITÄ TEET MEIDÄN MANTEREELLAMME?!?

Lista, joille postikortit lähetän, on aikamoisen pitkä! Nyt alkaa olla ne hetket kun kannattaisi esittää toivomus haluaako kortin Yhdysvalloista, Meksikosta vai Filippiineiltä.

Ja jos voitat lotossa tai muuta mukavaa, niin tervetuloa katsomaan minua ja meidän upeaa Showta! Olin niin taitava että laitoin meidän kiertueaikataulun tuohon sivupalkkiin.

Noniin takaisin hommiin! Ciao!

16 sleeps

Vähiin käy ennen kun loppuu!!
Tavaroita on keräilty ja asioita on yritetty hoidella, matkalaukku vielä puuttuu (;

Lähtölaskenta on alkanut!