Rock this party

Pikakirjoitus ja nukkumaan.

No ensinnäkin viime lauantaina water rafting, koskenlaskukos se nyt sitten suomeks on, hiukan oli villiä!! Mentiin tonne hullun korkealle vuorelle ja sieltä tultiin melkein 16km.
Itsellänihän ei ollut mitään hajua minkälaista tää homma on, paitsi että no eteenpäin melotaan.

Meijän veneethän oli sellasia kumiveneitä ja kysyin sitten puoliks ittekseni että missäs tossa istutaan, yks host-isä sano että noilla reunoilla, olin vähän et haaha, luulin et se oli jonkinsortin vitsi, mutta ei!

Noh, meitähän sitten meni 6 henkilöä paattiin ja oltiin kaikki ekaa kertaa kokeilemassa water raftingia. Eka siinä pienessä virrassa harjoteltiin kaikkia käskykä mistä meloa ja mitä tehdä jos tippuu laidan yli tai jos joku muu tippuu tms. Sit menoks!

Aluks harjoteltiin ihan basic melontaa käskyjen mukaan, jonka nyt koin aika helpoks kun aika paljon on tullu melottua, toki se aika kova virtaus toi oman lisänsä, mut yks tyttö, se... ei ollu kovin kokenut meloja.
Mut hyvin me eteenpäin päästiin, siitä ei ollu huolta!

Tuli ekat turskyt, raftit, ja me kiljuttiin et vitsi tää on siistii, yhen sellasen jälkee joku sanoi et olipa hullu raft, nii se opas nauro et voi tytöt, eihän toi ollu vielä ees sellanen.

Sit ku päästii varsinaisiin aaltoihin, tai mikskä niitä nyt kutsuis, sit oli hurjaa! Ensinnäkään kun ei oltu mitenkään kiinni siinä lautassa, yks sellanen "tasku" mihin laitettiin jalkaterä, tai tuo kenkäosam ja siinä sitten pysyteltiin ja melottiin (;

Oli kyllä jopa mun mitta-asteikolla jännää!! Hullun kivaa, ja kylmää vettä, yllättäen. Väistettäviä kiviä oli paljon. Pari kertaa tipuin siihen veneen keskelle, onneks en sille toiselle puolelle eli veteen, niitä kiviä oli kyl sen verran. Ja meillä ei ollut kypäriä, ei niitä kuulemma tarvitse. Kas kun oppaat kyllä piti kypäriä kaikki...
Pelastusliivit sentään saatiin, mutta niissä ei ollut niitä jalkaremmejä ollenkaan, mitä suomes varmaa kaikissa pelastusliiveissä on? Hurjaa.

Reitin lopussa me sitten Rinan kanssa päätettiin hypätä veteen ja uida loppumatka. ehkä 50m, sillon alkoi oikeesti tuntumaan kylmältä se vesi! Sormet ja varpaat aivan kohmeessa. hihi.
Oli kyllä reissu, ihan mahtavaa.

Tällä viikolla mulla on ollut advance work- trainingia, meitä opetetaan kertomaan Up with Peoplesta ja huomenna tai joskus opetellaan espanjaa, koska kun soitellaan isäntäperheille, osa niisä tehdään ESPANJAKSI. Tää perus turistiespanja sujuu joo, mut kiva sitten kun puhuu puhelimessa jonku meksikaanon kanssa!
No mun kaupuni, Cabo, on kyllä sellanen turistikaupunki että siellä puhutaan vissiin ihan... kohtalaisesti englantia.
Sitten opetellaan käsittelemään mediaa jos sellaisen kynsiin joutuu.

Viikon päästä lauantaina ensimmäinen show...! Tai se on ns. kenraaliharjoitus, käytännössä kyllä eka show. pitäs vielä koota shown palaset yhteen ja harjotella :p no ens viikko vielä aikaa.

-
Eilen oli meijän ensimmäinen Community Service - päivä. Me oltiin tuolla ylhäällä vuorilla, istutettiin puita, kylvettiin ruohonsiemeniä ja saatiin raivata oksia ja risuja sellasiin canyoneihin.
Se oli hauskaa, mutta nyt tulee järkyttävä osuus:

Me tehtiin tota siis siksi, että. Vuonna 2002, täällä Coloradossa, tuolla alueella, syttyi tulipalo. Tulipalon aiheutti Terry Lynn Barton, Yhdysvaltojen forest servicen työntekijä, sellanen puunhalailija.
Vahinkohan se oli, mutta juttu meni näin:

Hän oli siellä polttamassa RAKKAUSKIRJEITÄ, jotka sen mies oli sille lähettänyt, tää nainen ja sen mies oli jotenkin etänätynyt toisistaan ja tää nainen oli vihainen. Luuli, että ne kirjeet oli palanut loppuun ja lähtenyt paikalta.
No siitä se tuli lähti leviämään ja siitä levisi Coloradon historian tuhoisin tulipalo.

Se ehti polttaa 600 rakennusta ja melkein 138 eekkeriä. Ja yksi eekkeri on 4047 neliömetriä. Vai aaria? No kuitenkin, ajettiin bussilla ikuisuus sinne minne oltiin menossa ja viimenen puol tuntia ainakin näkyi pelkkää sitä palanutta metsää, todella karun näköistä.

Luulin yli puolet päivästä että tää rakkauskirjejuttu on joku urbaani legenda, kuka sellasta nyt uskois. Mut ei, kun totta. Toivottavasti muistin oikein miten se tarina meni, mut ihan hullua!
http://www.cyberwest.com/cw22/hayman_fire_restore.shtml
http://archives.cnn.com/2002/LAW/06/19/colorado.fire.suspect/

Siinäpä vielä uutisia aiheesta!

Mutta että loistavasti pyyhkii, sunnuntaina vaihdan isäntäperhettä ja oon niiiiin innoissani siitä, sen uuden perheen isä oli meillä yks päivä vieraana puhumassa globaalista johtajuudesta muiden isojen johtajien kanssa ja se on huippuhauska. Maggie muuttaa mun kanssa sinne ja Wichitra menee toiseen perheeseen, jossa asuu jo kaks meijän Castista.

Ja eerika ja pinja on nyt ostanut niiden matkan Meksikoon, Culiacanaan!!!!!! Uuuujjjjea!!!

Tulipa pikakirjoitus (;